– Kaivauksissa pyritään löytämään paitsi selviä rakennejäänteitä, myös radiohiiliajoitettavaa orgaanista materiaalia sekä esineitä. Hautatutkimus saattaa myös avata aivan uusia tutkimusmahdollisuuksia, kuten esimerkiksi Ravattulan Ristimäen tutkimukset osoittavat.
Kinnusen mukaan Kodjalan Kaikkien Pyhien tai Pyhäinmiesten kirkon rakennusaika on mahdollisesti 1230-luku, jolloin piispa Tuomas organisoi nykyisen seurakuntajaon rungon ja määräsi pääkirkkojen paikan. Paikalla on saattanut olla tätäkin varhaisempi saarnahuone, joka voi olla jopa 1000–1100-luvulta.
– Kodjalan kadonneeseen kirkkoon ja Hallun ruumispolkuun liittyvä myyttinen tarinaperinne on tärkeä osa vakkasuomalaista paikalliskulttuuria. Vallitsevan käsityksen mukaan Kalanti kristillistyi ensimmäisenä alueena Suomessa, ja Kodjalan kirkon ensimmäiset vaiheet saattaisivat kuulua varhaisimpaan mantereen kirkkorakennuskantaan. Lukkalanmäen viereiset kalmistot osoittavat, että alueelle on tehty hautauksia jo rautakaudella ja hautaaminen olisi jatkunut kristillisenä aikana.
Ensimmäinen tunnettu kirjallinen maininta Kodjalan kirkosta on Turun tuomiokirkon tilikirjassa vuodelta 1540. Tuohon aikaan Vakka-Suomen seurakuntiin on kuulunut 1629 taloa, joista Laitilassa on ollut eniten, 425.
– On hyvin hämmentävää, että Kodjala oli jakaantunut Laitilan ja Uudenkirkon välillä. En tunne yhtään vastaavaa tapausta Suomesta, Turun yliopiston professori Georg Haggren toteaa.
Uusikirkko eli Kalanti, Kalandia, mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä 1332.
Lukkalanmäen oletettua kirkkomaata tutkittiin viime vuonna sekä matalailmakuvauksella että maatutkauksella. Tutkimuksessa pihamaan alla havaittiin suoria ja suorakulmaisia rakenteita sekä laikkuja, jotka saattavat olla hautauksia. Alueelta on aiemmin, viimeksi 1950-luvulla, löydetty ihmisluita ja kokonainen luuranko.
– Lukkala on monesta syystä erittäin merkittävä kohde arkeologian ja historiantutkimuksen kannalta, Kinnunen sanoo.
Toistaiseksi vanhin ja ainoa tunnettu 1100–1200-luvulle ajoitettu kirkollinen rakennus on Turun lähellä sijaitseva Ravattulan Ristimäki. Puisesta kirkosta on jäljellä hyvin säilynyt kivijalka, joka osoittaa, että 6 x 9,5 metrin kokoisessa rakennuksessa on ollut neliömäinen kirkkosali ja pienempi kuorihuone, jossa on ollut alttari. Jäännökset löydettiin Turun yliopiston arkeologisen oppiaineen tutkimuksissa vuonna 2013.
– Olisi hyvin tervetullutta löytää vertailumateriaalia, vaikka toistaiseksi olen vielä vähän skeptinen Kodjalan suhteen, arkeologi Juha Ruohonen Turun yliopistosta sanoo.
Arkeologinen tutkimustyö on kallista. Pelkkä maan kaivaminen ja esineiden taltiointi eivät riitä, sillä löydöt täytyy konservoida ja niille pitää tehdä mittauksia, analyysejä ja ajoituksia, minkä lisäksi löytöjä tulee kuvata, vertailla ja tulkita.
Kirkkotutkimuksen taustatukena on Kodjalan kirkkotutkimuksen tuki -yhdistys, joka on viimeiset kuusi vuotta tehnyt työtä käytännön tutkimuksen käynnistämiseksi. Yhdistyksen puheenjohtaja Timo Rantanen kertoo, että työ on vaatinut ”sinnikkyyttä ja retoriikkaa”.
– Tähän mennessä on oltu yhteydessä noin kolmeensataan ihmiseen. Meillä oli onnea, kun saimme jo alkuvaiheissa muutamia kirkkohistorian asiantuntijoita kiinnostumaan tästä hankkeesta.
Kodjalan kirkkotutkimusta ovat tähän mennessä tukeneet taloudellisesti Jorma Lalla, Laitilan Nuorisoseura, Laitilan säätiö, Laitilan kaupunki, Uudenkaupungin Suomalaisen Seuran Säätiö, Vexve Oy ja Hiekan säätiö.
Jussi Kinnunen, Juha Ruohonen ja Georg Haggren kertoivat Kodjalan kirkkotutkimuksesta ja keskiaikaisista kirkoista Vakka-Suomen kansalaisopiston, Laitilan kaupungin ja Kodjalan kirkkotutkimuksen tuki ry:n järjestämässä seminaarissa.
Pirkko Varjo
