Katariina Astala aloitti maaliskuun alussa kaupungin uutena maahanmuutto- ja palvelukoordinaattorina. Ensimmäinen kuukausi on sujunut kaupungin ja yhteistyökumppanien toimintaa tutustumisessa, mutta myös valtion byrokratian rattaiden odottelussa.
– Maahanmuuttajien kotoutumissuunnitelmien teko kuuluu työhöni, mutta odotamme yhä Digi- ja väestötietovirastosta varmennekortteja, jotka tarvitsemme, jotta voimme hakea Maahanmuuttovirasto Migrin tunnuksia, jotta pääsen näkemään heidän järjestelmästään, kenelle kotoutumissuunnitelma tulisi tehdä, Astala puuskahtaa.
Kaupungin edellinen maahanmuuttokoordinaattori oli Lea Myllymäki, jolle oli varattu päivä työviikosta tehtävää varten. Hän siirtyi kuitenkin vuoden alussa Varsinais-Suomen hyvinvointialueelle eli Varhaan.
– Kotoutumissuunnitelmia tehdään toki myös valtiolta kaupungin alle viime vuonna siirtyneissä TE-palveluissa, ja työvoimaviranomaisella on vastuu työttömiksi työnhakijoiksi rekisteröityneiden maahanmuuttajien kotoutumissuunnitelmista. Työvoimapalveluiden ulkopuolella olevat maahanmuuttajat ovat minun asiakkaitani, mutta palveluideni käyttö on heille vapaaehtoista, Astala summaa.
Käytännössä kotoutumissuunnitelma tarkoittaa virkamiehen ja maahanmuuttajan välistä haastattelua, jossa selvitetään Suomeen tulleen osaaminen, kielitaito, kiinnostuksen kohteet ja mahdollinen lisäkoulutustarve.
– En tarkkaan tiedä, kuinka monta suunnitelmaa odottaa jonossa, ennen kuin pääsen oikeisiin tietojärjestelmiin käsiksi, hän lisää.
Astalan maahanmuuttokoordinaattorin tehtävään kuuluu lisäksi maahanmuuttajien palveluiden yleisvastuu sekä yhteensovittaminen. Hän myös koordinoi palveluita yhdessä muiden keskeisten toimijoiden kanssa.
– Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi Kela, Medividan vastaanottopalvelut, kaupungin opetustoimi sekä Ukipoliksen maahanmuuttajien auttamishanke. Olen saanut apua myös kaupungin hyvinvointijohtaja Jan Vuorenlaaksolta, Lea Myllymäeltä sekä Laitilan kaupungin työllisyys- ja maahanmuuttopäällikkö Eila Pappilalta, hän listaa.
Maahanmuuttokoordinaattorin työt vievät jatkossa vähintäänkin puolet Astalan työajasta. Ensimmäisen kuukauden aikana hän on keskittynyt lähinnä työhönsä kuuluvaan palvelukoordinaattorin tehtäviin.
– Olen toiminut vanhus- ja vammaisneuvostojen sihteerinä sekä tehnyt järjestöjen koordinaatioon liittyviä tehtäviä. Olen myös eri hankkeiden ja projektien yhteyshenkilö. Tehtävässäni on niin paljon eri osa-alueita, että näitä olisi ehkä järkevä jakaa useammallekin asiantuntijalle, Astala pohtii.
Kevään viimeisiin kaupunginhallituksen ja -valtuuston kokouksiin hänen on myös päivitettävä kaupungin kotouttamisohjelma sekä laadittava seurantaraportti maahanmuuttajien viime vuoden toimenpideohjelmasta.
– Ne ovat yllättävän aikaa vievää puuhaa, koska moni aiheeseen liittyvä laki on muuttunut tänä vuonna.
Astala on 27-vuotias ja valmistunut pari vuotta sitten Turun yliopistosta filosofian maisteriksi. Pääaineenaan hänellä oli espanjan kieli ja sivuaineina politiikan tutkimus, kansainväliset suhteet ja monikulttuurisuus. Lukionsa hän on käynyt Porissa.
– Asun tällä hetkellä avopuolisoni kanssa Raumalla, josta ajelen Uuteenkaupunkiin ja Mörneen.
Viimeisen vuoden Astala on toiminut Maahanmuuttovirasto Migrin ylitarkastajana Raisiossa. Uuteenkaupunkiin hän haki, koska halusi laajentaa osaamistaan.
– Migrillä laadin turvapaikkapäätöksiä ja -esittelyitä, pidin turvapaikkahaastatteluita sekä tein viranomais- ja sidosryhmäyhteistyötä ja maahanmuuttajien ohjausta. Halusin kuitenkin nähdä, mitä kotouttaminen on käytännössä, siksi hain Uuteenkaupunkiin, Astala kertoo.
Kuntamerkintä toisi lisää vastuita ja etuja ukrainalaisille
Uudessakaupungissa on tällä hetkellä runsaasti tilapäisen suojelun oleskeluluvalla tulleita ukrainalaisia, jotka voisivat halutessaan hakea kuntamerkintää. Sen saadessaan heillä olisi samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin täällä asuvilla.
Uudenkaupungin keskustassa toimiva Medividan vastaanottokeskus on järjestänyt ukrainalaisille tänä keväänä tilaisuuden, jossa kuntamerkinnän mahdollisuudesta kerrottiin.
– Muutama on sen jälkeen hakenut merkintää, mutta suurta ryntäystä ei ole vielä tullut. Monille heistä kotikunnalla tuntuu olevan symbolinen merkitys. Kuntamerkintä ei kuitenkaan poista heidän Ukrainan kansalaisuuttaan, vaan oikeuttaisi heidät samanlaisiin tukiin kuin muutkin suomalaiset, Uudenkaupungin maahanmuutto- ja palvelukoordinaattori Katariina Astala kertoo.
Kuntamerkintä tarkoittaisi sitä, että heillä olisi yhä Ukrainan kansalaisuus, mutta lapset siirtyisivät esimerkiksi suomalaisen oppivelvollisuuden piiriin.
– Silloin ei enää riitä, että lapset käyvät etäyhteydellä koulua Ukrainaan, vaan heidän tulisi osallistua suomalaiseen opetukseen, Astala summaa.
Ukrainalaisia on majoitettu kaupungissa tällä hetkellä yksityismajoitukseen, vastaanottokeskuksen kautta vuokrattuihin asuntoihin sekä moduulimajoitukseen. Kaupungin vuokrasopimus moduuleihin päättyy Astalan mukaan toukokuussa.
– Olemme kertoneet siellä asuville ukrainalaisille, että he voivat hakea Medividan ja minun avullani kaupungin vuokra-asuntoja, mikäli he niin haluavat. Moni vielä pohtii tilannettaan ja esimerkiksi sitä, haluaisivatko he lähteä takaisin Ukrainaan tai muuttaa töiden perässä muualle Suomeen. Moni täällä asuva ukrainalainen on toistaiseksi töissä autotehtaalla tai odottaa maanviljelystöiden alkamista, Astala sanoo.
Fakta
Tilapäinen suojelu ja kotikunta
Suomeen on saapunut Venäjän hyökättyä Ukrainaan yli 50 000 ukrainalaista tilapäisen suojelun oleskeluluvalla.
Tilapäistä suojelua haetaan poliisilta tai rajaviranomaiselta.
Maahanmuuttovirasto tekee päätöksen tilapäisestä suojelusta.
Huomattava osa saapuneista on ukrainalaisia lapsia äiteineen.
Suomeen on tullut myös ilman huoltajaa olevia lapsia, jotka yleensä saapuvat sukulaisten tai perheystävien kanssa.
Maahanmuuttovirasto on jatkanut kaikkia ukrainalaisten tilapäisen suojelun oleskelulupia automaattisesti ensi vuoden maaliskuuhun saakka.
Oleskelulupa jatkuu, vaikka lupakorttiin merkitty päivämäärä olisi vanhentunut.
Oleskelulupakortissa lukee tieto henkilön työnteko-oikeudesta eli ulkomaalaislain pykälä, johon työnteko-oikeus perustuu.
Vuoden Suomessa asumisen jälkeen sotaa paenneet voivat hakea kotikuntamerkintää.
Kuntalaisina tilapäistä suojelua saavat ovat oikeutettuja aiempaa laajempiin palveluihin kuin vastaanottokeskusten asiakkaina.
Lapsille tulee myös suomalainen oppivelvollisuus.
Kotikuntaoikeuden saatuaan he eivät kuulu enää vastaanottokeskusten asiakkaiksi, vaan esimerkiksi hyvinvointialueen sosiaalitoimen tai TE-palveluiden asiakkaiksi.
Tällä hetkellä Suomessa on toiminnassa 112 vastaanottokeskusta, sivutoimipistettä tai palvelupistettä.
Lähde: Maahanmuuttovirasto