Luonto on aina ihmisen yläpuolella ja meidän tulisikin sitä kunnioittaa, ilveskuiskaajana tunnettu Hannu Rantala muistuttaa. Se on myös yksi kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos yksi osa katoaa välistä, seuraukset näkyvät muualla
Hannu tuntee ilveksensä ja ne hänet. Onhan hän seurannut niiden elämää Pyhärannan–Rauman maisemissa ja muuallakin vuosikausien ajan. Tutuiksi ja ystäviksi ovat tulleet niin Laitilan kauhu, Lumileopardi, Nykerönenä, Täplä, Ärmätti, Urho ja monet muut tassuttelijat.
– Jotkut niistä ovat jo kadonneet, metsästyksenkin seurauksena. Itse en ymmärrä miksi ilvestä ylipäätänsä pitää metsästää. Sehän on vain luonnollinen keino pitää peurakantoja kurissa ja saalistaa se muutakin, kuten rusakoita ja supikoiria. Metsästysluvat ovat myös kohdistuneet vääriin yksilöihin ja vääristäneet kantaa, Hannu arvostelee.
Ilvekseen liitetään myös kaikenlaisia uhkakuvia. Ajatellaan, että se vaanii jossain. Hannu kiistää tämän selvästi.
– Ei ilves mitään vaani missään. Se kulkee omia reittejään ja kun tarvetta on, se saalistaa kun kohdalle sattuu, Hannu sanoo.
Salaperäinen ilves on ja aika harvat ovat sitä luonnossa nähneet. Hannuun ne ovat oppineet luottamaan ja tulevat joskus katsomaan häntä pihapiiriinkin. ”Mitä tuo äijä oikein puuhailee.”
Ilvekset ovat yksilöllisiä liikkumisessaan. Kuka kulkee mistä, loikalla ojan ylitse tai puuta tai runkoa pitkin. Emo opettaa pennuilleen liikkumisen taidot ja muutkin keinot luonnossa selviämiseen.
Hannun maastossa olevat sata riistakameraa ovatkin kuvillaan valottaneet meille ilvesten salattua elämää. Syntymästä helliin perhehetkiin, reviirien hakuun ja merkitsemiseen, kumppanin löytymiseenkin.
Reviirinsä suhteen ilves on kuitenkin vaatelias. Se kulkee ja tarkastelee mahdollista aluettaan pitkäänkin.
– Myös geneettistä vaihtelua tapahtuu. Kun aluetta vapautuu, tulee uusia ilveksiä toivon mukaan ja sitä luonto tarvitsee. Länsirannikollekin Itä-Suomesta saakka, Hannu kertoo.
Hänen tähtihetkensä on kuitenkin helppo mainita.
– Se tapahtui silloin, kun kameraan osui Ärmätti viiden pentunsa kanssa. Tämähän on ilveksen kohdalla hyvin harvinaista ja synnytti aluksi epäilyjä tutkijatahoillakin. Mutta kuvat puhuivat puolestaan. Virossa tällaisia viisikkoja tunnetaan, Hannu kertoo.
Hän iloitsee myös siitä, että suurella yleisöllä on nyt mahdollisuus nähdä ilvesten oikeaa ja aitoa elämää luonnossa. Ilveskuiskaaja -elokuvaa kuvattiin seitsemisen vuotta ja nyt se on valmistunut.
– Melkoinen projekti, joka on vaatinut satoja ja satoja tunteja liikkumista maastossa. Kaikenlaisissa olosuhteissa, paukkupakkasista kesähelteisiin. Samalla on itsekin oppinut paljon luontoelokuvan tekemisestä ja kaikesta siitä, mitä siihen liittyy. Julman määrän tekniikan raahaamistakin korpeen. Elokuvaa on kuvattu myös Tampereen ja Oulun seuduilla, Hannu muistelee.
Tuloksena on syntynyt valtava määrä filmimateriaalia, joka taitavissa käsissä on työstetty 1,5 tunnin elokuvaksi. Ylijäävästä materiaalista on suunnitteilla myös kirja.
Ohjaaja Juha Suonpää kertookin halunneensa rakentaa Ilveskuiskaaja-elokuvan nimenomaan tarinaksi ihmisen ja luonnon välisestä kanssakäymisestä. Pohjana on vanha eräkulttuuri, jossa luonnosta otettiin vain se mitä tarvittiin.
– Nykykaupunkilaiselle luonto ja taajamien lähellä liikkuva, mutta harvoin nähty ilves on otollinen hahmo johdattamaan ihmisen löytämään lähiluonnon omasta elinympäristöstään, Suonpää sanoo.
Tarvitaankin kuluttamisen ja luontosuhteen uudelleen määrittelyä. Luontoelokuvassa ei saisi olla turruttavaa ennalta-arvattavuutta, vaan se, että nähdään luonto itseisarvona ja yllättävyyttä.
– Mitä tulee ilvekseen siihen liitetään uhkakuvia ja sitä vainotaan, vaikka se ei ole ihmiselle vaaraksi. Onkin tärkeää antaa puheenvuoro ilvekselle, koska sen avulla ihminen voi ymmärtää myös itseään, Suonpää painottaa.
Ilveskuiskaaja on lämmin tarina siitä, miten ihminen voi löytää tiensä takaisin luonnon keskelle. Suonpään mielestä Hannu on juuri oikea henkilö avaamaan tämän tien. Samalla elokuva on puheenvuoro paitsi ilvesten myös luonnon monimuotoisuuden ja suojelun puolesta,
– Hannu osaa kommunikoida niiden kanssa. Hänen lukuisat riistakameransa avaavat myös ilvesten salattua maailmaa, Suonpää sanoo.
Elokuva sai ensi-iltansa maaliskuussa dokumenttifestivaaleilla Kööpenhaminassa. Kansainvälisiä tilauksia on jo runsaasti. Muun muassa Pohjois-Amerikan tärkeimpään dokumenttitapahtumaan Torontoon. Tämän lisäksi kotimaisiin elokuvatapahtumiin on Ilveskuiskaajaa haluttu.
– Tutkimus ei pääty tähän, vaan tarkoituksena on ylläpitää kameroita edelleen, ehkä uusillakin paikoilla. Näin saadaan pitkä-aikaista tietoa luonnon ja ympäristön muutoksista, Hannu suunnittelee.
Laajempaan jakeluun Ilveskuiskaaja-elokuva tulee syksyllä. Uudessakaupungissa se on mahdollista nähdä ennakkoesityksenä Kuvalassa keskiviikkona 26.4. kello 18.
Rauno Laine
