– Pidän mekkoa lähes aina. Mekkoja voi käyttää yhtä hyvin kesällä tai talvella. Talvella voi olla villapaita päällä, hän intoili.
Karlsson oli tuonut paikan päälle kymmenen erilaista mekkomallia.
– Näissä on vähän eri materiaaleja. Sellaisia, jotka sopivat mielestäni hyvin mekkoihin. Pellavaa, trikoota, harsokangasta… Harsokangas on kesällä vilpoisa ja talvella lämmin. Tässä on helpompia malleja aloittelijoille ja jokunen vähän haastavampi malli.
Kankaissa riittää nykyompelijalle valinnanvaraa.
– Tänä päivänä on hyvät valikoimat. Ostan kankaita nettikaupoista ja paljon myös käsityömessuilta. On ihanaa päästä hypistelemään kankaita. Sitten tietysti meillä on tämä paikallinen kauppa. Kangaskaupoista saa palvelevaa ja asiantuntevaa opastusta, totesi Karlsson.
Mekkojen kaavat oli tehty jo muutamaa viikkoa aikaisemmin. Itse ompelu kesti kaksi päivää. Tarjolla oli useampi saumuri, ompelukoneita jokaiseen makuun sekä riittävästi kankaiden levittelytilaa.
Päivi Heikola valmisti itselleen Hinterland-kaavan mukaista rentoa mekkoa pellavaisesta pussilakanasta. Ommeltava kangas oli opettajan suosituksen mukaan ensin pesty. Ompelu oli sujunut hyvin ensimmäisen päivän aikana.
– Nyt tein kaula-aukkoa. Vähän sovellan ohjetta: nostan kaula-aukkoa ja pidennän hihoja. Taskuissa onnistuin edellisen mekon kanssa, vaikka en tehnytkään ohjeen mukaan. Ohjeita on kyllä tosi tärkeätä seurata, hän nauroi.
Heikola on ompelijana jo vähän kokeneempi; hän käy muissakin ompeluryhmissä.
– Meillä on kyllä aivan mahtava ope. Maritalla on aina jotain uutta.
Ensikertalaisena mukana oli Mira Vienola .
– En ole aiemmin ommellut. Tai viimeksi joskus koulussa, hän totesi.
Vienola on ihastunut nostalgiseen tyyliin, ja pöydältä löytyikin kukikasta trikookangasta sekä ohjeet kellohameeseen. Parhaillaan työstettävänä oli mekon yläosa.
– Tykkään kaikista 50-luvun mekoista. Olen löytänyt niitä aiemmin kirppareilta. Aion tehdä luultavasti useamman mekon myöhemmin. Tämä on ollut ihan kivaa, hän sanoi.
Kurssin toisen päivän loppupäässä ompelukoneiden surraus oli jo hieman laantunut, ja usea mekko jo saanut viimeisenkin sauman. Päivi Heikola totesi työn sujuneen ilman suurempia ongelmia.
– En ole kauheasti joutunut purkamaan, hiukan vaan. Nyt on pääntien huolittelu meneillään. Sitten tulee vielä nappi taakse. Tasku onnistui, kun nyt tein sillä tavalla kuin ohjeessa sanottiin, hän hymyili.
Mira Vienolankin mekkokurssi oli onnistunut.
– Tänään yhdistin yläosan alaosaan, käänsin helman ja tein taskut. Taskut jouduin kerran purkamaan, en muuta, hän summasi.
Vienola puki uuden mekkonsa päälleen. Mekon alle tuli mahtava, vaaleanpunainen tyllihame.
– Tyllihame löytyi etukäteen kirpputorilta, hän paljasti.
Mekko ja tyllihame istuivatkin kuin valettu.
Sanna Halme
