Joku pulahtaa avantoon. Kylmässä vedessä mieli rauhoittuu, kun iho kipristyy kananlihalle.
Eira Tuominen on löytänyt toisen keinon. Hän unohtaa kaikki maailman murheet tarttuessaan pensseliin.
– Ikonimaalaus on rauhoittavaa, hän sanoo.
– Suorastaan meditatiivista, Merikki Jäntti viereltä lisää.
Naiset käyvät keskiviikkoiltaisin Vakka-opiston ikonimaalauksessa Varppeen koululla Laitilassa. Ovat käyneet jo vuosia.
Eira tuli tunneille ystävänsä mukana.
– Ystävätär, joka asui silloin Ihodessa, oli ortodoksi. Hän ehdotti ikonimaalausta.
Eira on siitä ikikiitollinen, sillä hän on jatkanut harrastusta lähes parikymmentä vuotta. Myös Merikki Jäntti tuli tunneille ystäviensä innostamana.
– He sanoivat, että ota mukaasi pieni viinipullo ja jokin laatta tai etanapannu.
Merikkiä nauratti: mihin viiniä tai etanapannua tarvittaisiin ikonimaalauksessa. Ystävät varmasti vitsailivat. Onneksi hän hankki ne, sillä etanapannu on hyvä alusta väreille ja viiniä käytettiin munatemperan tekemiseen. Värit sai ostettua opettajalta.
– Olisi siihen käynyt valkoviinietikkakin tai ihan tavallinen ruokaetikka, toiset naiset huikkaavat väliin nauraen.
Merikki jatkaa, että jos kuitenkin päätyy viiniin, niin sen pitää olla kuivaa valkoviiniä.
Tunnilla on hyväntuulinen tunnelma. Välillä maalataan vaiteliaina, rauhoitutaan ja uppoudutaan. Taustalla soi musiikki. Sitten juodaan kahvit ja rupatellaan.
– Mari on niin äärettömän kiva ja hyvä opettaja, hyvin kärsivällinen, naiset kehuvat kilvan opettajaansa Mari Zabyshnyita.
Heli Holm aloitti ikonimaalauksen Raisiossa. Kun hän viime syksynä muutti Laitilaan, hän oli hyvin tyytyväinen, että Mari pitää tunteja myös täällä.
– Tämä on ensimmäinen harrastus, jonka aloitin Laitilassa.
Muutto uuteen kaupunkiin oli niin iso asia, että se näkyy myös hänen maalauksessaan. Hän maalaa Pyhää Mikaelia, jonka vierellä on kolme kirkkoa: Laitilan Pyhän Mikaelin kirkko, Untamalan kirkko ja Soukaisten kirkko.
Leena Huittinen on valinnut aiheekseen Neitsyt Marian. Ikoni on tarkoitettu hänen ystävälleen Anna-Marialle, joka asuu Victoriassa, Kanadassa.
– Olemme olleet ystäviä yli 50 vuotta. Hän on nyt sairastunut alzheimeriin ja on tulossa viimeistä kertaa käymään Suomeen, siksi ajattelin maalata hänelle oman ikonin.
Heli viereltä sanoo, että ajatus on kaunis. Hän on itsekin maalannut yhden ikonin ystävälleen, joka sairasti syöpää. Ikonit ovat voimaannuttavia.
Leena kertoo, miten hän lähti Valamon luostariin ikonimaalauskurssille, kun jäi eläkkeelle.
– Ajatus maalaamisesta oli kyllä hullu, kun olen huono piirtäjä. Minulla oli koulussa kuvaamataidosta 7.
Leena kuitenkin hurahti ikonimaalaukseen.
Minna Hyötilä ajaa kerran viikossa Raisiosta asti Marin tunneille Laitilaan. Nyt työn alla on Jumalanäiti ”suljettu puutarha”.
– Valitsen mieluiten malleja, joissa käytetään pastellivärejä. Ne jotenkin puhuttelevat minua.
Kirsi Lento on aloittanut ikonimaalauksen 2000-luvun alussa Kotkassa. Pienen kurvaisun kautta hän on nyt kotiutunut Kalantiin. Tunneille tullaan monesta ilmansuunnasta. Marja Virpi ajelee Mynämäestä Kasitietä Laitilaan.
Anna-Liisa Heino asuu Uudessakaupungissa ja tuli ikonimaalauksen tunneille Laitilaan keväällä 2013.
– Jäin heti koukkuun, hän hymähtää.
Ikonimaalaustunneilla on naisenemmistö, mutta on joukkoon uskaltautunut yksi mieskin.
– En minä ymmärrä mitä pelottavaa täällä olisi, Jon Kauppila nauraa. Jon on vasta 29-vuotias ja nuoria miehiä ikonimaalauksessa harvemmin näkee.
– Kyllä kaverit pitävätkin minua outona, kun maalaan ikoneja, mutta ei se minua haittaa. Minä tykkään maalata.
Ikoni muistuttaa rukouksesta
Teija Uitto
Mari Zabyshnyi on opettanut ikonimaalausta Vakka-opistossa Laitilassa jo parikymmentä vuotta. Useat hänen tunneilleen osallistuvat ovat käyneet hänen tunneillaan vuosikausia.
Zabyshnyi on ikonimaalauksen arvostetuimpia opettajia Suomessa. Hän on pitänyt lukuisia kursseja Valamon luostarissa ja useilla paikkakunnilla sekä tehnyt ikoneista myös kirjoja.
– Minulla ikonit liittyvät ortodoksiksi kääntymiseen. Sen myötä ikonit tulivat elämääni ja kun maalasin ensimmäisen, tiesin, että se on tässä.
Ikonin voi kokea rukouksena. Mari Zabyshnyi sanoo, että kun kotona on paljon maallista tavaraa, ikoni seinällä muistuttaa rukouksesta ja siitä, että on olemassa toinenkin maailma.
Zabyshnyi opettaa ortodoksista ikonimaalausta. Ortodoksisuudessa ikonit kuuluvat kirkkovuoteen ympäri vuoden, vaikka usein ikonit nousevat esille mediassa pääsiäisen aikaan. Mari arvelee, että se johtuu siitä, että pääsiäinen on ortodoksien suurin juhla.
Ikonimaalaus poikkeaa muusta kuvataiteesta. Teoksissa käytetään tiettyjä värejä ja kuvaustapa on kaksiulotteinen.
– Maalatessa edetään tummasta vaaleaan.
Ikonimallikuvia on paljon. Mari korostaa, että malleja ei ole tarkoitus kopioida, vaan esimerkiksi värejä voi vaihtaa.
Ikonimaalausta aloittelevat maalaavat useimmiten ensin suojelusenkelin, Neitsyt Marian tai Kristuksen.
Ikonimaalausta harrastavat myös monet, jotka kuuluvat evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kuten piispa Mari Leppänen .
– Minun tunneilla voi maalata vaikka katolisia pyhiä. Kurssilaisethan maalaavat omaan käyttöönsä ikoneja.
Useimmille osallistujille ikonimaalaus on myös rauhoittumista. Sen Mari on huomannut:
– Yksi tunneistani loppuu perjantai-iltana vasta puoli yhdeksältä. Sinnekin moni tulee, vaikka takana on raskas työviikko. He sanovat, että tunnin jälkeen on kuin uusi ja siitä on hyvä aloittaa viikonloppu.
