Taivassalosta lähtöisin oleva Maarit Ala-Uotila muistelee ostaneensa vuosia sitten Kustavista kirpputorilta yhden taulun, joka antoi alkusysäyksen hänen taitelijauralleen. Siinä mieshenkilö katsoo taulusta ulospäin valvoen Ala-Uotilan puuhia keittiössä.
– Hän katsoo kohtisuoraan minua. Tuollainen teos luo katsekontaktia, joka saa minut pysähtymään keittiöön. ”Katso silmiin. Kuule, mitä sanon tai mieti, mitä ajattelen”, Ala-Uotila kuvailee.
Tästä teoksesta innostuneena Ala-Uotila on alkanut öljypastelliliiduilla tekemään erilaisia kasvoteoksia, joita on huhtikuun ajan esillä Kalannin kirjastossa näyttelyssä nimeltään ”Väki”.
Esillä on parisenkymmentä teosta, jotka koostuvat edellisen kolmen vuoden aikana tehdyistä kasvokuvista ja hahmoista. Kasvojen kuvaaminen on kiinnostanut Ala-Uotilaa jo vuosien ajan.
– Kaikki erilaiset ilmeet ovat kiinnostavia ja miten teoksessa saa tunteita ilmaistua ihmisen ilmeistä. Se on teosta tehdessä tosi pienestä kiinni, että siihen saa sen, mitä hakee, hän kertoo.
Joidenkin teoksissa esiintyvien hahmojen inspiraationa ovat toimineet vanhat mustavalkovalokuvat. Toisissa on nykyistä todellisuutta tai Ala-Uotilan omaa mielikuvitusta.
Öljypastelliliidut ovat valikoituneet Ala-Uotilan työtekniikaksi hänen lemmikkikissansa kautta. Aiemmin akvarelleja ja öljyvärimaalauksia tehnyt taiteilija koki, ettei niillä tekniikoilla voi tehdä maalauksia, kun lemmikkieläin on parveilemassa lähellä.
– Öljymaalauksia on aivan mahdotonta tehdä kissan kanssa samassa huoneessa ja akvarellien kanssa kissa saattoi juoda vesivärilasista. Sitten huomasin, että öljypastelliliiduilla voi tehdä töitä samassa huoneessa kissan kanssa, hän naurahtaa.
Tekniikkaa voi työstää teoksissa niin pitkään kuin haluaa, sillä yhden liitukerroksen kovettuessa se voi ottaa taas uutta kerrosta vastaan, jolloin teoksessa avautuu uusia ulottuvuuksia.
– Pitkäjänteisyyttä tämä tekniikka vaatii. Jos värikerroksen päälle laittaa liian nopeasti uutta väriä, niin maalaus ei ota enää sitä vastaan, vaan se huuhtouttaa alla olevan värin pois.
Taivassalossa varttunut Ala-Uotila on tehnyt pitkän päivätyön Ylöjärvellä yläkoulun kuvataiteen lehtorina. Eläkkeelle jäätyään hän on paneutunut enemmän kuvataiteen tekemiseen.
Ala-Uotilan näyttelyitä on ollut Ylöjärvellä erilaisissa ryhmänäyttelyissä sekä Taivassalon kirjastossa helmikuussa.
– Haluan näillä teoksilla viestittää katsojille ihmisyyttä ja inhimillisiä tunteita, Ala-Uotila päättää.