Käärmeet ovat tärkeä osa luontoa

0
Toni Beckman tuntee käärmeet ja niiden elintavat.

Vakka-opiston luentosalin lattialla kiemurtelee käärme. Luennolle kokoontuneet kuulijat seuraavat sitä tietyn välimatkan päästä. Huomion kohde näyttää kuitenkin ottavan asiat rauhallisesti.

– Armenian vuorikyy, käärmeen mukanaan näytille tuonut Toni Beckman esittelee.

Hän kertoo olevansa innokas käärmeharrastaja. Käärmeisiin liittyy myös monenlaisia uskomuksia ja pelkojakin. Pelätä ei näitä luikeroita tarvitse, tietty kunnioitus niitä kohtaan on kuitenkin syytä olla olemassa.

– Kiintoisa harrastus omaksi iloksi. Minulla on myös terraario. Vastaan myös netin kyyatlas-sivustosta, jossa on paljon tietoa kyistä sekä siitä missä, niitä on havaittu. Myös WWF:llä on suosittu kyylive, Beckman kertoo.

Kevät herättää kyyt ja saa ne kohmeisina tulemaan ulos piilopaikoistaan viimeistään silloin kun aurinko alkaa lämmittää. Joskus jo maaliskuussakin kevään tulosta riippuen, jolloin ne saattavat luikkerrella esiin vaikka lämpimillä kaatopaikoilla.

Kyy ei ole vain mikään metsien laji vaan viihtyy monenlaisessa ympäristössä, jossa on kosteutta ja viileyttäkin tarjolla. Se viihtyy myös vaihettumisvyöhykkeessä, jossa metsä vaihtuu pelloksi. Kallioiden ja kivikoiden ohella.

Ihminen on itse vaikuttanut kyidenkin luontaisten elinympäristöjen katoamiseen.

– Etenkin rakentaminen. Se leviää alueille, joilla kyyt ovat luontaisesti eläneet. Rakentaminen vie kyiltä myös talvipesät sekä niiden luontaiset kulkuväylät pirstoutuvat. Sen myötä ne hakeutuvat uusille alueille pihapiiriinkin, Beckman kertoo.

Käärmeitä pelätään, mutta kyykin puree vain puolustautuakseen ja kun tuntee itsensä uhatuksi. Se on hyvä aistimaan ääniä ja yleensä väistää. Mutta jos vaikka marjastaja työntää kätensä puskaan, jossa käärme lymyää, se voi iskeä.

Yksi purema merkitsee kuitenkin sitä, että se samalla tyhjentää ainakin osan myrkkyannoksestaan ja joutuu taas odottelemaan uutta. Turhaan ei siis kannata sitä tyhjentää.

– Kuolemaan johtaneet kyynpuremat ovat Suomessa hyvin harvinaisia. Muistelisin, että viimeisin on tapahtunut vuonna 1998, Beckman sanoo.

Muita ongelmia voi kuitenkin aiheutua. Etenkin jos pureman saanut on muutenkin allerginen. Puremakohdan tukeminen ja liikkumattomuus on ensi hätään paras apu, joka voi olla aika haastavaa keskellä metsää.

Terveyskeskukseen olisi myös hyvä mennä puremakohtaa näyttämään. Beckman itse kertoo saaneensa harrastuksensa aikana lukuisia käärmeenpistoja. Osa niistä on kuitenkin ollut myrkyttömiä. Kivuliaita kyllä ja kipulääkettä tarvitaan.

– Sen sijaan tarjolla olevat kyypakkaukset ja -tabletit ovat osoittautuneet varsin hyödyttömiksi, Beckman muistuttaa.

Kyynpuremille alttiiksi joutuvatkin useimmiten koirat, jotka työntävät kuononsa joka paikkaan ja eivät osaa varoa käärmettä. Eläinlääkäriasemilla saattaakin kesäiseen aikaan olla samaan aikaan hoidossa lukuisia pureman saaneita haukkuja.

Beckman suhtautuu karsaasti siihen, että pihalle ilmaantuva käärme pitäisi tappaa. Mahdollisuuksien mukaan se tulisi pyrkiä siirtämään toiseen paikkaan.

Hän esittelee erityisiä ”käärmepihtejä”, jolla nostaminen onnistuu parhaiten. Kiemurtelevaa käärmettä kun ei muutenkaan ole syytä käsitellä miten vain. Eikä käärmettä saa liikaa puristaa. Se voi olla pihdeissäkin hyvin notkea.

– Käärmeen siirtämiseen pitääkin suhtautua vakavasti ja miettiä miten ja mihin. Ei vain pussiin ja jonnekin. Paikan, johon se siirretään, pitää myös olla sopiva elinympäristö sille, Beckman muistuttaa.

Hän opastaa myös kyiden tunnistamiseen. Kyitä on tunnetusti harmaista mustiin ja sukupuoletkin on mahdollista erottaa toisistaan hännän muodostakin. Sukukypsäksi kyy tulee 3–4-vuotiaana.

Beckman muistuttaa, että käärmeet kuuluvat yhtä lailla luontoon ja niillä on oma paikkansa siellä. Kaikista ihmisten peloista ja uskomuksista huolimatta.

Rauno Laine