Nykyisen Vakka-Suomenkadun ja Rantakadun kulmassa sijaitsee suurehko vanha puurakennus, entinen seurakuntatalo, rukoushuone. Kyseiseltä kulmatontilta oli vuonna 1891 myyty purettavaksi kaksi huonetta käsittävä sepäntytär Nordströmin omistama rakennus rakennettavan rukoushuoneen tieltä.
Kaupunginvaltuusto luovutti tämän tontin rukoushuoneen rakennuttajille. Kaupunkiin oli perustettu Luterilaisen kirkon ystäväin rukoushuoneyhdistys, joka talon rakennutti. Yhdistyksen johtokunnassa olivat mm. kauppias Lindroth , konsuli Savón , kappalainen Roos , konsulinna Kräki ja rouva Roslin .
Tässä ryhmässä olivat myös hankkeen suurimmat taloudelliset tukijat. Piirustukset tilattiin arkkitehti G. E. Ekestubbelta . Sama arkkitehti on suunnitellut mm. nykyään Salon kirkkona toimivan entisen Salon rukoushuoneen vuodelta 1894, jossa on hyvin samanlaiset piirteet kuin tässä Uudenkaupungin entisessä rukoushuoneessakin.
Lokakuussa 1891 rakennus oli jo pystyssä, myös sisäosien puutyöt: penkit, urkuparvi ja puhujalava olivat valmiina, mutta maalaamatta. Martti Lutherin päivänä 10.11.1891 voitiin viettää rukoushuoneen vihkiäisiä järjestämällä sekä suomen- että ruotsinkielinen jumalanpalvelus. Hirsirakennus laudoitettiin vuonna 1895.
Rukoushuoneella järjestettiin alkuvuosien aikana erilaisia hartauksia, rukoushetkiä, siellä kokoontui merimieslähetyksen ompeluseura, pidettiin pyhäkoulua, pakanalähetyksen tilaisuuksia, järjestettiin hautajaisia, äitienpäiväjuhlia jne. Monet yhdistykset, muun muassa Rouvasväenyhdistys ja NMKY kokoontuivat myös rukoushuoneella.
Syksyllä 1941 rukoushuone luovutettiin Uudenkaupungin seurakunnalle ja siitä alettiin käyttää seurakuntakoti-nimitystä. Talossa järjestettiin yhä erilaisia tilaisuuksia, pidettiin kerhoja ja pyhäkouluja.
Kaupungin vilkkaan kasvun aikana 1970-luvun alussa seurakuntakodissa toimi myös joitakin vuosia kaupungin tukema Mannerheimin lastensuojeluliiton leikkikoulu. Uuden seurakuntakeskuksen valmistuttua 1982 talo jäi vielä vuosiksi seurakunnan omistukseen. Nyt rakennus on yksityisomistuksessa.
Mari Jalava
Katujen kertomaa
Tämä juttusarja esittelee uusikaupunkilaisia katuja ja niiden kertomaa. Millainen on uusikaupunkilaisten katujen historia, mistä kadut ovat saaneet nimensä, mitä kaduilla on tehty, kuka asunut tai mitä niiden varrella on tapahtunut?
Juttusarjassa esitellään yksittäisiä katuja, kokonaisia kaupunginosia tai pelkästään joitakin tapahtumia tai henkilöitä niillä.
Seuraavissa kirjoituksissa kuljetaan Rantakadulla ja kerrotaan tarinoita sen varrella olleista taloista, asuneista henkilöistä tai sattuneista tapahtumista.
Rantakadun itäpään rukoushuone ja Seurahuone olivat molemmat turkulaisten arkkitehtien suunnittelemia.
Huoneita matkustaville
Mari Jalava
Vanhalta seurakuntakodilta yksi korttelinmatka länteen, nykyisen Rantakatu 9 kohdalla sijaitsi aikaisemmin hotelli-ravintola Seurahuone. Taivassalolainen mylläri ja liikemies Paavo Aaltonen rakennutti Seurahuonetta Alisenkadun ja Blasieholmankadun kulmaan samaan aikaan kun junarata Uuteenkaupunkiin valmistui.
Hotelli ja ravintola avattiin 1926. Kaksikerroksisessa kivitalossa oli Uudenkaupungin Sanomien jutun mukaan ”Euroopan suurten hotellien tunnelmaa”. Talon yläkerrassa oli yhdeksän huonetta ja alakerrassa aula, ruokasali, kabinetti ja taloustiloja. Lisäksi talosta löytyi vuokrahuoneistoja.
Tämän rakennuksen oli suunnitellut turkulainen arkkitehti Alexander Nyström vuonna 1925. Nyström on tunnettu jugend-tyylisten rakennusten arkkitehti, jonka töitä ovat mm. Biologinen museo ja Park-hotelli Turussa.
Paavo ja puoliso Helena Aaltonen pitivät Seurahuonetta vuoteen 1933 asti, jolloin Paavo kuoli. Leski jäi hoitamaan hotellia kolmen lapsen yksinhuoltajana. Sota-aika lopetti hotellitoiminnan, jonka jälkeen talo muutettiin kokonaan vuokrataloksi.
Pitkään 1950-luvulle asti jatkunut vuokrasäännöstely kuitenkin vaikeutti yrityksen taloutta, kun vuokratulot eivät kattaneet kiinteistön vaatimia huolto- ja korjauskustannuksia. Talonmiehenä ja Helenan apuna oli hänen poikansa Urpo .
Äiti ja poika asuivat talossa itsekin, ja muuttivat aina huoneistosta toiseen sen mukaan, mikä asunto milloinkin oli vapaana. Pitkän ulkorakennuksen saunaankin majoitettiin ajoittain väkeä. Pihalla oli autotalli ja puuvajat jokaiselle huoneistolle.
Rantakadun puoleinen pihan osa oli puutarhana ja kasvimaana, mistä löytyi jokaiselle perheenjäsenelle kasvatetut omat hedelmäpuunsa.
Helena ja Urpo päättivät myydä kiinteistön, kun talon vaatimaan suureen peruskorjaukseen ei ollut varaa, ja toisaalta ikäkin alkoi vuokraisäntiä painaa.
Seurahuone purettiin vuonna 1970 ja tilalle rakennettiin paikalla nyt oleva kerrostalo.
