Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten pieni vipeltäjä olisi todennäköisesti ollut sokeritoukka. Nykyään se saattaa hyvinkin olla hieman suurikokoisempi lähisukulainen paperitoukka, joka on vallannut suomalaisissa kodeissa vaivihkaa elintilaa sokeritoukilta.
Sokeri- ja paperitoukat kuuluvat molemmat toukkasukahäntäisten lahkoon. Eliöryhmä on hyvin vanha: toukkasukahäntäisiä muistuttavia fossiileja on löydetty 395 miljoonaa vuotta vanhoista kallioista Skotlannista, Yhdysvalloista ja Kanadasta. Nämä pienet hopeanhohtoiset hyönteiset ovat siis eläneet maapallolla kauemmin kuin vaikkapa torakat.
Nimestään huolimatta sokeri- ja paperitoukat ovat aikuisia hyönteisiä. Naaraiden munimista munista kuoriutuu nymfeiksi kutsuttuja keskenkasvuisia yksilöitä. Usean kuorenvaihdoksen päätteeksi nymfit saavuttavat aikuisen hyönteisen ulkonäön noin puolen vuoden iässä.
Sokeri- ja paperitoukat elävät pienestä koostaan huolimatta pitkään. Kahdesta kahdeksaan vuotta kestävän elämänsä aikana ne vaihtavat kuorensa useamman kerran.
Toukkasukahäntäisten lahkoon kuuluu monia kosmopoliitteja, eli ympäri maapallon levinneitä lajeja. Useampi laji on niin tiiviisti ihmisen kumppani, että sen alkuperäistä esiintymisaluetta on hyvin vaikea tai jopa mahdoton määritellä. Sokeritoukan ja sitä hiljalleen syrjäyttävän paperitoukan lisäksi Suomessa tavataan satunnaisesti ainakin uunitoukkaa ja paanutoukkaa.
Mikä on saanut paperitoukan yleistymään ja sokeritoukan harvinaistumaan? Molemmat lajit viihtyvät ihmisasumuksissa, mutta sokeritoukka kaipaa kosteaa elinympäristöä. Sokeritoukat asustavat erityisesti kylpyhuoneissa ja pesutiloissa.
Kookkaampi paperitoukka selviää hieman kuivemmissa olosuhteissa. Se on myös sokeritoukkaa parempi kiipeilemään. Kenties nämä ominaisuudet ovat tarjonneet paperitoukille etulyöntiaseman nykyaikaisissa kodeissa.
Ihmisten kumppanina elelevissä lajeissa tapahtuu aika ajoin muutoksia. Esimerkiksi yleisin rottalaji ihmisasutusten liepeillä oli Suomessakin pitkään mustarotta.
1700-luvulla Aasiasta levisi isorotta, joka valloitti elintilaa mustarotalta siinä määrin, että nykyään se on yleisin rottalaji. Mustarotta on käytännössä kuollut sukupuuttoon Suomesta, ja sitä esiintyy lähinnä satunnaisesti satamakaupungeissa.
Sokeri- ja paperitoukat ovat sopuisia kämppäkavereita. Yleensä niistä ei ole mitään haittaa kodin ihmisasukkaille, ellei niitä ole todella runsaasti. Koska hyönteiset käyttävät ravintonaan lähes mitä tahansa tärkkelyspitoista, voi sokeri- ja paperitoukkien huomattavasti lisääntyvä määrä kieliä siitä, että jossain päin asuntoa on kosteusvaurio.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala