Riemunkiljahduksia, turhautumista, oivaltamista, väittelyä, mutta ennen kaikkea tiimityötä. Näitä asioita kokee, kun pääsee tai pikemminkin joutuu pakohuoneeseen. Wahlbergin museotaloon on kevään aikana tehty museon oma versio suositusta pakopelistä, jota koululaisryhmät ovat edellisen kuukauden ajan käyneet pelaamassa.
Keskiviikkona Kalannin koulun kuudesluokkalaiset pääsivät pienryhmissä pähkäilemään museotalon salaista mysteeriä. Voittajat ratkaistiin vihjeiden selvittämisestä saatujen pisteiden avulla.
– Miksi me ei tuota keksitty? Onpa hauskaa! Hyvin me pelattiin, lausahduksia kuultiin oppilaiden selvittäessä vihjeitä.
Jokaiselle oppilaalle kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun he pelasivat pakopeliä ja jälkitunnelmista päätellen ei ollut viimeinen kerta.
Pakopelihän on yleensä ryhmissä pelattava peli, jossa yritetään ratkaista jokin arvoitus tai mysteeri. Jokainen selvitetty tehtävä antaa palkinnoksi jonkin vihjeen, joka auttaa selvittämään lopullisen vastauksen.
– Tästä on pitkään aikaa ollut puhetta, että olisi kiva kehitellä oma peli tänne. Aluksi se tuntui vaikealta suunnitella yksin sellaista, mutta saimme avuksi kaksi etsivän nuorisotyöntekijää sekä kirjastolta Elina Jalosen, joka on kehittänyt aikoinaan kirjastoon oman pakopelin, museoamanuenssi Jonna Junkkila kertoo.
Museon pakopelin tarina perustuu museotalon historiaan siinä määrin, että ratkaistavaan mysteeriin kuuluu aikoinaan talossa asunut Wahlbergin pariskunta. Peli pelataan kolmessa huoneessa, joissa yhden vihjeen ratkaisemiseen on aikaa kymmenen minuuttia.
– Haastetta tuo se, että mihinkään ei saa tietenkään koskea, Junkkila muistuttaa museoesineistä.
Vihjeet on tehty niin, että yhden huoneen ratkaiseminen saattaa olla helpompaa kuin toisen huoneen, mutta kokonaisratkaisu on osoittautunut sopivan haastavaksi.
– Osa on pärjännyt hyvin ja osa on taas ollut ihan hakoteillä, Junkkila paljastaa edellisistä testiryhmistä.
Toistaiseksi pakopeliä on markkinoitu viidennestä luokasta ylöspäin oleville kouluryhmille, mutta syksyllä olisi tavoitteena järjestää pelipäiviä yksityishenkilöille. Myös oma matkapeli on suunnitteilla.
– Peliä ei voi pelata museon auki ollessa, niin siksi nämä kouluryhmätkin ovat käyneet meillä aamupäivisin.
Ryhmät ovat antaneet paljon positiivista palautetta ja hauskaa on myös ollut museon henkilökunnalla.
– Koko pelin suunnittelu ja rakentaminen oli hauskaa, kun piti miettiä sopivia esineitä ja vihjeitä meidän tiloista. Mielestäni olemme onnistuneet tuomaan 1800-luvun sekä kaupungin historiaa peliin, Junkkila iloitsee.