– Aloin kääntää silloin Harlekiineja, siitä se on lähtenyt.
Arvonen opiskeli tuolloin Turun yliopistossa latinalaista filologiaa, sivuaineenaan englannin kääntäminen. Pikkuhiljaa käännöstyö laajentui Harlekiinien kustantamon eli Mills & Boonin muihin romaaneihin.
– Kun kustantamo Harper Collins osti Mills & Boonin, suomennettavaksi alkoi tulla muitakin kirjoja, hän kertoo.
Harper Collins on yksi maailman suurimmista kirjakustantamoista. Arvosen työnantajina on parhaillaan neljä eri kustantamoa: edellä mainitun lisäksi Book Beat, Otava ja Bazar.
– Tällä hetkellä suomennan pääasiassa dekkareita englannista ja ruotsista. Muitakin kirjoja kyllä on.
Nyt on yksi, suoraan äänikirjaksi menevä käännös loppusuoralla. Se on Helen Fieldsin rikosromaani.
Kielissä taitava Arvonen on opiskellut elämänsä aikana myös saksaa, venäjää, italiaa ja ranskaa.
– Yliopistossa yritin unkaria, mutta se on ainut kieli, josta en ole saanut kiinni, hän nauraa.
Ruotsin kieleen hän hankki aikoinaan lisävarmuutta opiskelemalla ruotsia vuoden kansanopistossa. Käännöstahti on melko kiivas:
– Kolme ja puoli kirjaa pitäisi kääntää elokuun loppuun mennessä. Yhden kirjan käännän toisen kääntäjän kanssa puoliksi. Alkuteksti julkaistaan vasta kesäkuussa. Tämän kevään tahti on ollut kirja per puolitoista kuukautta, valaisee Arvonen.
Kaikkiaan hän laskee uransa aikana kääntäneensä noin pari sataa kirjaa.
Arvonen aloittaa käännöstyön suoraan, lukematta kirjaa ensin läpi.
– Sillä tavoin mielenkiinto säilyy loppuun asti, hän toteaa.
Raakakäännöksen jälkeen tulee vielä useampi vaihe, ennen kuin käännös on valmis lähetettäväksi kustantamolle.
– Periaatteessa luen tekstin läpi neljä kertaa ennen kuin se lähtee eteenpäin. Sitten kustannustoimittaja käy sen läpi ja ehdottaa usein jotain pieniä muutoksia. Muutosten jälkeen tehdään vielä taittovedos. Siihen mennessä on kulunut aikaa jo viikoista kuukausiin. Käännös ei oikeastaan koskaan ole valmis. Ainakaan siten, ettei voisi vielä vähän parantaa, hän summaa.
Kirjailijan originelli kieli ja kirjan henki eivät ole aivan yksinkertaisia asioita kääntää.
– Pitää vaan yleisesti ottaen miettiä kielen sävy. Se voi syntyä esimerkiksi rytmistä: jotkut kirjoittavat hirveän lyhyitä lauseita. Ihmisten repliikit täytyy myös suhteuttaa hahmojen ikään. Ja ihan puhekielistä tekstiä ei voi tehdä. Idiomeja ei voi kääntää sanasta sanaan, vaan ne täytyy tietää.
Arvonen painottaa, että jos saman tekstin antaa kymmenelle kääntäjälle, saa kymmenen erilaista käännöstä.
– Tekemällä oppii, tulee tietty rutiini. Siinä on auttanut Harlekiini-lukemiston kääntäminen. Koska ne ovat viihdekirjallisuutta, on niissä oleellisen tärkeää helppolukuisuus. Lisäksi ne ovat määrämittaisia. Muuten suomennettujen kirjojen sivumäärä voi olla jonkin verran suurempi kuin alkutekstin, sillä suomen kielessä sanat ovat aika pitkiä.
Kääntäjälle oleellista on laaja yleistieto. Kaikkea ei voi googlata. Välillä voi joutua tutkimaan populaarikulttuurin viimeisimpiä käänteitä.
– Runot ovat kaikkein vaikeimpia kääntää, pitäisi itsekin olla runoilija. Yksi suosikkikirjailijoitani on brittiläinen Mhairi McFarlane . Hänen kirjansa ovat oikeastaan aika hauskoja; hän käyttää tosi värikästä kieltä. Siinä saa itsekin suhtautua käännökseen vähän vapaammin, Arvonen miettii.
Toinen suosikki on ruotsalainen Simon Häggström .
– Hän on entinen poliisi, joka käsittelee kirjoissaan rankkoja aiheita, kuten ihmiskauppaa ja prostituutiota. Suosittelen lukemaan häntä.
Kirjastot täytyy Arvosen mukaan ehdottomasti pitää jatkossakin ilmaisina.
– Lukeminen pitää mielikuvitusta yllä, pääsee irti arjesta. Lukeminen on myös halvin tapa tutustua toisiin kulttuureihin, pääsee ehkä syvemmälle kuin turistina pääsisi. Vaikka lukeminen on ilmeisesti jonkin verran vähentynyt, ovat tilalle tulleet äänikirjat. Kirjastot ja lukeminen ovat aika halpa tapa ylläpitää sivistystä, hän toteaa.
Sanna Halme
Fakta
Nimi: Hanna Arvonen
Ikä: 57
Syntynyt: Kalannissa
Asuu: Uudessakaupungissa
Perhe: Mies ja kolme aikuista lasta, pojan perhe, kissa
Koulutus: HuK Turun yliopistosta
Työ: Freelance-kääntäjä