Sellaisia ne viikot saattavat olla, että sama kaava toistuu ainakin viisi kertaa. Itse ainakin pidän rutiineista, ja että tietty kaavaa toistuu joka päivä. Esimerkiksi työpäiviin liittyy tietty rutiini, mihin aikaan herää, missä järjestyksessä aamutoimet tulee tehtyä ja millä minuutilla tulee lähdettyä töihin.
Arki-iltoina on useana päivinä harrastuksia, jotka vievät aina illasta vähintään sen pari tuntia. Päivät kuluvat siis hyvin saman kaavan mukaan.
Välillä se tuntuu helpottavalta, kun sama kaava toistuu, mutta väkisinkin sitä joskus väsyy ainaiseen järjestelmällisyyteen. Yleensä se väsymys iskee kevään ja talven koittaessa. Esimerkiksi juuri nyt oma harrastukseni, eli koripallovalmennus, on siinä pisteessä, että kausi on ohi. Lopputurnaus oli aika tyhjentävä kokemus, joten nyt se tauko reilun yhdeksän kuukauden ajan säännöllisen viikkorytmin jälkeen olisi paikallaan.
Näin sitä tulee joka vuosi ajateltua ja sama koskee tavallisia töitä. Varmasti myös moni ajattelee samoin. Voisi helposti sanoa, että sen takia lomat on keksitty, jotta jokainen saa sen hetken hengähdystauon arjen askareista.
No sitten käy niin, että kun se loma tulee ja olen viettänyt sitä ehkä noin viikon, iskeytyy tyhjän olon tunne. Asia, josta olen halunnut kaksi viikkoa sitten taukoa, haluan nyt jatkaa, koska muuten tulee tylsää.
Miksei koskaan voi ottaa rennosti ja vaan olla tekemättä mitään? Tätä välillä tulee mietittyä, ettei koskaan voi olla mielenrauha. Aina täytyy olla tekemässä jotain. Mistäköhän se johtuu?
Enkä varmasti ole ainoa, joka potee samaa olotilaa vapaalla. Ihminen, kun on tottunut elämään tietyllä tavalla ja samoilla rutiineilla, niin kai siinä väkisin tulee sellaisia oireita, kun ei olekaan enää rutiineja.
Toisaalta täytyy muistaa, että esimerkiksi iltaisin järjestettävät harjoitukset ovat valikoituneet yleensä oman mielenkiinnon mukaan. Eli tykkäät siitä, mitä teet. Tämän takia on loppujen lopuksi vaikea luopua jostain menoista, vaikka koetkin tarvitsevasi vapaata.
Sama pätee myös asioihin, joista ei vain halua taukoa, vaan olet ehkä jopa niin kyllästynyt, että haluat kokonaan lopettaa sen. Tätä juuri tällä hetkellä pohdin yhden asian tiimoilta. Haluaisi lopettaa kokonaan kyllästymisen takia, mutta samalla tiedän, että tykkään siitä mitä teen.
Edelleen tulee palattua samaan pohdintaan, miksei koskaan voi olla mielenrauha.
Kesälomat lähestyy pikkuhiljaa, niin työpaikoilla kuin kouluissa. Monet ovat painaneet töitä vuoden vaihteesta lähtien enemmän tai vähemmän yhtä putkea ja joillakin voi olla pitkä työrupeama ihan edellisestä kesälomasta lähtien.
Sovitaanko, että seuraavan kerran, kun pidempi loma osuu kohdalle, niin silloin kaikki ottaa rennosti eikä turhia murehdi tekemisiään?
Eero Siivonen
toimittaja