Merihanhi kuuluu harmaahanhien sukuun. Sen lisäksi Suomessa tavataan muitakin saman suvun lajeja. Metsähanhi pesii Pohjois-Suomessa. Arktisilla alueilla pesivät tundrahanhet ja lyhytnokkahanhet muuttavat maamme läpi, samoin kuin äärimmäisen harvinainen kiljuhanhi.
Toisinaan havaitaan myös tiibetinhanhia. Laji on kotoisin Aasiasta, joten Suomessa nähdyt linnut ovat todennäköisesti alun perin puistolintuja ja tarhakarkulaisia.
Merihanhea pidetään kesyn hanhen kantamuotona ja sukunsa tyyppilajina. Suomessa se harvinaistui 1800-luvun lopulle tultaessa lähes sukupuuton partaalle.
Merihanhi oli suosittu riistalintu maukkaan lihansa takia. Kannan taantumiseen vaikutti vahvasti myös hanhenmunien keruu sekä metsästys talvehtimisalueilla.
Laji rauhoitettiin Suomessa täysin vuonna 1947. Silloin jäljellä oli vain yksittäisiä pesiviä pariskuntia. Kannan toipuminen käynnistyi rauhoituksen myötä, ja se on ollut kasvusuunnassa 1950-luvulta asti. Nykyään maassamme arvellaan olevan noin 2800–4500 pesivää merihanhiparia.
Merihanhi on harvinaistunut joillain perinteisillä esiintymisalueillaan. Turun saaristossa pesivien merihanhien määrä on vähentynyt 2000-luvulla. Vähenemisen syyksi arvellaan sopivien suojaisten pesäpaikkojen vähyyttä sekä runsastunutta merikotkakantaa.
Viime aikoina merihanhia on havaittu myös sisämaassa suurilla järvillä. Laji on kenties levittäytymässä rannikolta uusille sopiville elinalueille.
Pariuskollinen merihanhi tulee sukukypsäksi kolmen vuoden iässä. Linnut pesivät mieluiten pienillä luodoilla ja saarilla, jonne maapedot harvemmin eksyvät. Pariskunta rakentaa kasvimateriaaleista matalan kekomaisen pesän, joka vuorataan omasta höyhenpuvusta nypityillä höyhenillä.
Pesintä alkaa aikaisin, usein jo huhtikuun puolen välin tienoilla. Parhaillaan moni merihanhipariskunta onkin pesimispuuhissa. Naaras hautoo neljä viikkoa, ja useimpien vesilintujen tapaan merihanhenkin poikaset jättävät pesän heti kuoriutumisen jälkeen. Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten hoitamiseen seuraavat kaksi kuukautta, kunnes jälkikasvu on lentokykyistä.
Kesällä pesinnän jälkeen aikuisilla merihanhilla on sulkasato. Silloin vaihtuvat myös siipisulat, joten linnut ovat lähes lentokyvyttömiä muutaman viikon ajan. Ne viettävät hyvin piilottelevaa elämää sulkimisen ajan, jotta eivät kiinnittäisi petojen huomiota.
Uuden höyhenpuvun kasvaessa täyteen kokoonsa merihanhet aloittelevat syysmuuttoa. Linnut alkavat kokoontua muuttoparviksi heinäkuun lopulla. Silloin niitä voi tavata rantaniityiltä ja aukeilta paikoilta. Myöhemmin elo-syyskuussa muutolle lähtevät merihanhet kokoontuvat myös sänkipelloille.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala