Vastaavalla tavalla rakentuu yleinen ilmapiiri. Asiat nähdään helposti turhan synkässä valossa. Tilanteeseen herätään vasta, kun jokin tai joku yllättää. Täällä Uudessakaupungissakin ajatellaan helposti negatiivisesti. Kaupungin kasvu tuntuu lähes mahdottomalta, kun ollaan täällä ”pussin perällä”. Jännästi kuitenkin Uudenkaupungin potentiaalin voi nähdä täysin toisinkin, kuten Suomen väestökehityksen tunnetuin asiantuntija Timo Aro, joka luennoi viime perjantaina Vakka-Suomen Elinvoimafoorumissa.
Aron luento perustui faktoihin. Ensin hän kertoi, miten paljon Vakka-Suomi on menettänyt asukkaita, mutta heti perään hän muistutti, miten Vakka-Suomi on onnistunut saamaan työllisten muuttovoittoa, eli työikäisiä asukkaita lisää. Se on sellaista mannaa, mitä kaikki kunnat tavoittelevat, mutta jossa harva onnistuu. Lisäksi Aro nosti esille, miten Suomen elinvoimaisuus painottuu rannikolle. Rannikko on 12 prosenttia Suomen maa-alasta, mutta rannikolla asuu väestöstä 45 prosenttia, bruttokansantuotteesta tehdään 65 prosenttia ja tavaraviennistä 70 prosenttia. Luvut ovat niin imartelevia, että niiden perusteella Uudenkaupungin voi päätellä sijaitsevan kultahammasrannikolla, eikä pussin perällä.
Aro pyrkikin herättelemään alueen kuntia ja talouselämää huomaamaan, miten yhteistyötä lisäämällä rannikkokunnilla voi olla hieno tulevaisuus. Hänestä yhteistyöakseli voisi ulottua aina Turusta Tornioon asti.
Usein asiat ovat kiinni näkökulmasta. On parempi nähdä mahdollisuuksia kuin uhkia. Se ei silti tarkoita, että pitäisi sulkea silmät tosiasioilta. Tätä Arokin korosti luennossaan, että ensin on käytävä tilanne rehellisesti läpi ja vasta sen jälkeen mietittävä, miten aluetta voi lähteä kehittämään.
Teija Uitto