– Kausi on koko kesän, heti siitä kun lumet sulaa. Talvella käyn sisäparkissa Naantalissa. Nyt ei oikein pysty ajamaan, on polvi kipeänä. Sitä piti lepuuttaa, mutta tulin silti. Polvisuoja on kadonnut johonkin, hän nauraa.
– Polvisuojissa ei liiku kovin hyvin, eikä se ole kovin tyylikäskään, mainitsee viereltä uusikaupunkilainen Nooa Halonen , 13.
Hän aloitti scoottauksen kolme vuotta sitten.
– Paras temppuni on tripla whippi, kertoo Nooa.
– Minulla paras on bar whip, sanoo Ossi.
Scoottaustemput jaotellaan yleisesti kahteen tyyliin, pojat valaisevat.
– Streetti tarkoittaa enemmän reilejä (eli käytetään hyppyihin esimerkiksi kaiteita ja portaita). Parkki tarkoittaa ilmassa tehtäviä temppuja (esimerkiksi voltteja), kertovat Ossi ja Nooa.
Nooakaan ei ole säästynyt lajin tuomilta vahingoilta.
– Minulta on mennyt jalkapöytä ja ranne. Kerran turposi kulma ja huuli, vieläkin on huulessa arpi jäljellä, hän luettelee.
Kaverukset Jerry Kuusisto , 10, ja Onni Carpelan , 11, ovat tulleet skeittipuistoon jo yhdeksältä aamulla. Jerry on harrastanut scoottausta puolitoista vuotta ja Onni suunnilleen saman verran.
– Olemme olleet täällä koko viikonlopun, he kertovat.
He aikovat olla paikalla iltaan asti. Pohitullin koulua käyvät pojat mainitsevat, ettei kovin moni heidän luokaltaan harrasta samaa.
– Olisiko ehkä viisi äijää, jotka käyvät täällä, he laskevat.
Jerry ja Onni seuraavat tiukasti kokeneempien poikien temppuilua ja katsovat temppuja jonkin verran myös YouTubesta. Kumpikin pitää kypärää.
– Just eilen, kun yritin yhtä temppua, niin takaraivo osui maahan. Onneksi oli kypärä, paljastaa Jerry.
Hän kertoo nauraen kutsuneensa lautaansa joskus lempinimellä Suffe. Onni on tilannut oman lautansa Italiasta, ja joutunut jo vaihtamaan osiakin.
– Laudasta on vaihdettu renkaat ja gripit. Varaosia saa netistä ja helsinkiläisetä liikkeestä, hän opastaa.
Tyttöjä ei skeittipuistossa näy.
– Käy täällä pikkutyttöjä potkulaudoilla rullailemassa. He menevät miten sattuu ja jotkut tulevat eteen, tuumaavat kaikki pojat yhteen ääneen.
– Pitäisi vähän opetella ennen kuin tulee tänne, tuumii Ossi.
Scoottauksessa on nimittäin tarkat sisäiset säännöt.
– Meillä on vuorosysteemi. Voi yrittää temppua, ja siinä välissä voi joku toinen mennä, he kertovat.
Scootit tilataan poikien mukaan enimmäkseen ulkomailta.
– Minulla on sellainen parin sadan arvoinen, mutta Ossilla on kalliimpi, avaa Nooa.
Potkulaudat eroavat ominaisuuksiltaan ainakin renkaiden kovuudessa. Osia joutuu vaihtamaan kovan kulutuksen vuoksi.
– Vaihdoin syksyllä dekin ja renkaat. Tämä on kai neljäs scoottini, miettii Ossi.
Temppupotkulaudoissa on matkantekoon tarkoitettuihin scootteihin verrattuna pienemmät pyörät, eivätkä ne ole kokoontaitettavia, jotta iskunsietokyky ei kärsisi.
Vaatteet ovat osa scoottauskulttuuria, paljastaa Nooa.
– Tärkeintä on väljät housut. Ja että vaatteet ovat mukavat päällä, kertoo Ossi.
Hänen mukaansa tietyt merkit ovat nykyään esillä. Kengiksi käyvät matalapohjaiset tennarit.
– Nämä ovat matalavartiset, mutta eivät muuten kovinkaan erikoiset, näyttää Ossi kenkiään.
Skeittipuistoa voisi poikien mielestä vielä laajentaa.
– Voisi olla syvät kaaret vastakkain, että voisi tehdä molemmista päistä. Rappuset ja matala putki, minkä päälle hypätä, kuuluu neljän pojan toivelista.
Sanna Halme
