Kaunis ja aurinkoinen sää helli lauantaina Uudenkaupungin kevätmarkkinoita ja houkutteli torille päivän aikana ihan mukavasti kävijöitä ja piti myyjätkin suhteellisen tyytyväisinä, vaikka takavuosien markkinameininkiin ei nykyään päästä.
Pekka Valo kuljeskeli kojujen välissä etsien lörtsymyyjää. Hän on joskus syönyt markkinoilla kerimäkeläistä omenalörtsyä ja ajatteli tälläkin kertaa pistää elämän risaiseksi, mutta ainakaan vielä ei lörtsykauppiasta ollut löytynyt.
– Olen alun perin Vehmaalta, mutta asunut täällä jo 1960-luvulta lähtien. Silloin markkinoilla oli paljon enemmän myyjiä ja myös asiakkaita, Vehmaalta ja muista naapuripitäjistä tultiin tänne markkinoiden takia. Silloin kojujen välissä oli ahdasta, Pekka muisteli.
Hän käy torilla säännöllisesti, ainakin lauantaisin. Silloin paikalla on paljon tuttuja, joiden kanssa on mukava turista menneistä.
– Kai näitä markkinoita tarvitaan, kun myyjiäkin paikalle saapuu tämänkin verran. Vaikka en itse taida tällä kertaa mitään ostattavaa löytääkään.
Elina Nieminen, Sami Nybom ja lapset Olivia ja Elena olivat pysähtyneet lelukojun eteen ja Olivia sai luvan etsiä itselleen uuden pehmolelun.
– Aina käydään kyllä markkinoilla, mutta ei mitään erityistä syytä ole, kuljeskellaan ympäriinsä ja yleensä lapset löytävät aina jotain ehdottoman tarpeellista. Niin ja lakuja ostetaan aina, Sami naureskeli.
Torin leikkipuisto on myös tuttu pysähdyspaikka ja erityisesti markkinoiden aikaan puiston viereen pystytetty pomppulinna on yksi päivän vetonaula.
– Ihan hyvä, että tapahtumia torilla järjestetään.
Pirkko Virtanen on käynyt Uudenkaupungin kevätmarkkinoilla myymässä ainakin kymmenen vuotta, syysmarkkinoille hän ei miehensä kanssa ole tullut.
– Paljon on sinäkin aikana muuttunut, myyjiä on vähemmän ja asiakkaita on vähemmän eikä kauppa käy vanhaan malliin, ihmisillä on raha tiukassa, hän kertoo.
Virtaset ovat jääneet jo virallisesti eläkkeelle, mutta kaupanteko on verissä ja he kiertävät vieläkin kesäaikaan lähes joka viikonloppu.
– Kotonaan saa istua pöydän vieressä ihan tarpeeksi muutenkin. Tässä on se sosiaalinen puoli mukana, saa jutella ihmisten kanssa, kuunnella murheet ja ilonaiheet.
Korona vaikutti ulkoilmatapahtumiinkin, vaikka niihin ei rajoituksia kohdistettukaan. Pirkko Virtasen mielestä varovaisuus näkyy vieläkin, varsinkin vanhempia ihmisiä tuntuu liikkuvan vähemmän kuin ennen pandemiaa.
Virtasetkin ovat muuttaneet myyntitarjontaansa viime vuosien aikana. Aiemmin he myivät astioita, mutta nykyään on myynnissä enemmän leluja ja vappua ajatellen monenlaista vappusälää. Kevyempää ja ei niin särkyvää tavaraa on helpompi pakata ja kuljettaa eri puolille.
Kevät- ja syysmarkkinoilta sekä Wanhan ajan markkinoilta löytyy takuuvarmasti aina myös Raulion pvy:n teltta. Tällä kertaa myynnissä oli hernesoppaa kaksi tykillistä, joskus on ollut myynnissä myös velliä, mutta se ei ole käynyt yhtä hyvin kaupaksi. Parhaimmillaan tykillinen soppaa on mennyt puolessatoista tunnissa.
– Ei meidän osalla tämä markkinatouhu ole viime vuosina juurikaan muuttunut, tai ehkä sen verran, että nykyään syödään vähemmän heti tässä paikan päällä ja enemmän ostetaan kotiin vietäväksi, tuumivat Anneli Laurila ja Seija Salmi .
Väkimääräkin on myös ehkä hieman vähentynyt ja sen naiset ovat myös huomanneet, että nuorisolle ei hernekeitto ihan kovin maistu, vaan asiakkaat ovat yleensä vähän vanhempaa väkeä.
– Ihan kelpo lounaan hernesopasta saa, ja helpolla.
Jussi Arola
