Crusellissa esillä Eero Rantasen 100-vuotisjuhlanäyttely – Kotimaista, venäläistä ja virolaista taidetta

0
Näyttelyssä on myös Eero Rantasesta muutama muotokuva, tässä Kari Suomalaisen teos. Sitä on ripustamassa museo Harkon amanuenssi Kirsi Leimu, vierellään Eija-Irmeli Lahti (vas.), Kaarina Vikman ja Maija Verho.

Kulttuurikeskus Crusellissa avataan tänään lauantaina harvinaislaatuinen näyttely. Esillä on yli 60 teosta Eero Rantasen kokoelmasta. Mystinen mesenaatti -juhlanäyttely kertoo Eero Rantasen elämänmittaisesta intohimosta: taiteen keräämisestä.

– Näyttelyssä on esillä kotimaista, virolaista ja venäläistä taidetta. Rantaselle oli tärkeää, että hän tuntee taiteilijan, niinpä hänen kokoelmassaan on laajoja kokonaisuuksia, museonjohtaja Heli Isolehto Raision museosta Harkosta kertoo. Näyttelyn Uuteenkaupunkiin järjestävät yhteistyössä Eero Rantasen taidekokoelmien ystävät ry, Eero Rantasen säätiö ja Harkko.

Kokoelmasta on esillä muun muassa Nina Ternon, Milja Aarnion, Ina Collianderin, Erkki Hervon, Reino Hietasen, Evi Tihemetsin ja Vive Tollin teoksia.

Isolehto kertoo, että Rantasen omassa kokoelmassa on kaikkiaan noin 3 000 teosta. Lisäksi Eero Rantasen taidekokoelmien ystävät on täydentänyt kokoelmaa noin tuhannella teoksella ja säätiö noin kolmellasadalla.

– Aluksi Eero osti taidetta itselleen. Kun hänellä oli koossa noin 2 000 teosta, hän perusti säätiön. Hänen ajatuksenaan oli viedä taidetta sinne, missä ei ole paljon kulttuuritarjontaa, Isolahti kertoo.

Eero Rantanen on lähtöisin Lokalahdelta, jossa hän syntyi 15.1.1923.

– Synnyimme Eeron kanssa samassa torpassa, mutta 30 vuoden välein, Eero Rantasen serkku Maija Verho sanoo.

Lapsuutensa Rantanen vietti isovanhempiensa ja tätinsä luona Mäkilän talossa. Hän oli isätön lapsi ja välit äitiin jäivät etäisiksi.

– Hänen lapsuutensa 1920–30-luvuilla ei ollut muutenkaan helppo. Siihen aikaan oli punaisia ja valkoisia, Verho toteaa.

Rantanen oli jo lapsena taiteellinen runosielu. Hän kirjoitti runoja ja oli hyvä piirtämään. Maija Verho kertoo, että heillä oli tallessa Eeron lapsuuden piirustuksia.

– Hän piirsi hyvin eläväisiä oravia.

Nuoren miehen elämässä tuli eteen traaginen käänne. Eero Rantanen osallistui nuorten teatterikilpailuun, jossa esitti runoja. Raadin jäsen totesi hänen esityksensä jälkeen, että ”pojan pitää mennä heti huomenna lääkäriin”.

– Hänellä todettiin kurkkusyöpä, jonka seurauksena hänen äänensä vaurioitui.

Samalla kariutuivat urahaaveet.

Eero Rantanen lähti opiskelemaan Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun Helsinkiin ja teki sittemmin kunnioitettavan uran aluksi kunnallishallinnossa ja myöhemmin hänet kutsuttiin Kunnallisen Eläkelaitoksen rahoitusjohtajaksi.

Rantasella ei ollut omaa perhettä, vaan hän palasi aina aika ajoin Mäkilän torppaan.

– Hän oli odotettu vieras, Maija Verho kertoo.

Eero Rantasen taidekokoelmien ystävät ry:n puheenjohtaja Kaarina Vikman muistaa hetken, kun tapasi Rantasen ensimmäistä kertaa.

– Hän kyykki kukkapenkissä, missä näin hänet myöhemminkin usein, Kaarina naurahtaa.

Rantanen rakasti kaikkea kaunista, myös kukkia ja luontoa.

Näyttelijä, ohjaaja Eija-Irmeli Lahti on etäinen sukulainen Rantaselle. Hän esittää näyttelyn avajaisissa Rantasen runoja.

– Niistä huokuu, että hänestä olisi ollut runoilijaksi. Lauseet ovat täysiä. Runoissa on paljon yksinäisyyttä, vapauden kaipuuta ja rakkautta luontoon.

Vapauden kaipuuta Eeron serkku Maija Verho ei ihmettele.

– Meidän torpassa oli aina paljon väkeä. Meidän talo oli kuin muumimamman talo, että aina oli ovet avoinna kaikille. Meillä kotona oli tapana auttaa kaikkia, jotka apua tarvitsivat. Ehkä Eero siitä sai ajatuksen tukea taiteilijoita.

Kaarina Vikman rohkaisee uusikaupunkilaisia tulemaan näyttelyn avajaisiin.

– Avajaiset ei ole mikään suljettu pikkusormi ojossa-tilaisuus, vaan kaikille avoin tapahtuma, hän toivottaa tervetulleeksi.

Avajaisissa on tarjolla virolaisia karamelleja. Nekin muistuttavat Eerosta.

– Niitä Eerolla oli aina kulhossa tarjolla. Hän oli suuri Viron ystävä, Eija-Irmeli Lahti kertoo.

Mystinen mesenaatti -näyttelyn avajaiset ovat tänään, lauantaina kello 15.

 

Jutusta korjattu museonjohtaja Heli Isolehdon nimi jälkikäteen oikein.