Erholmin suvun jäsenet vaikuttivat vahvasti Uudessakaupungissa monilla aloilla 1700-luvun lopulta lähtien. Erityisen voimakas ja näkyvä heidän vaikutuksensa oli merenkulussa.
Merellisessä illassa julkistettiin Sari Vahteran ja Raija Varhin kirjoittama sukukirja Erholmeista.
– Se ei ole kuitenkaan ”vain” sukukirja, vaan siinä kerrotaan tapahtumista ja toiminnasta, kuten merenkulusta, laajemmin, Sari Vahtera korosti.
Erholmin suku on lähtöisin Kalannin Pyrrilästä. Ensimmäisen kerran Runolan tilan isäntä mainitaan asiakirjoissa vuonna 1566. Erholmin suku muodostui varsinaisesti tilan kolmesta pojasta, jotka lähtivät Uuteenkaupunkiin. Göran , Johan ja Matts muuttivat kaupunkiin 1700-luvun loppupuolella. He saivat Uudessakaupungissa lähes heti porvarisoikeudet.
– Porvareiksi pääsemistä helpottivat varmasti hyvin solmitut avioliitot kaupungin porvareiden tyttärien kanssa, Sari Vahtera korosti.
Siihen, miksi sukunimeksi tuli Erholm, ei ole hänen mukaansa löytynyt varmuutta.
Kaikkien kolmen veljeksen toimeentulon perustana oli merenkulku.
– Kaikki veljekset kulkivat laivoilla Uudestakaupungista Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Heidän kohdallaan löytyy merkintöjä pestauksista laivan miehistöön, mutta hyvin varhaisessa vaiheessa heidät mainitaan laivojen matkustajina hoitamassa kauppa-asioita. Tarkkaa tietoa ei ole löytynyt siitä, milloin he ostivat ensimmäiset osuudet laivoista, mutta se oli hyvin luonnollinen vaihe kauppaporvarin elämässä. Heidän kohdallaan se tapahtui varmaankin 1800-luvun alussa, Sari Vahtera päätteli.
Myös Göranin, Matsin ja Johanin lapsista löytyy merkintöjä laivaluetteloista hyvin nuorina. Isän asema ei hänen mukaansa juurikaan auttanut lasten taivalta, vaan jokainen heistä aloitti merimiesuransa hanttihommissa ja eteni hierarkiassa normaalia tietä.
– Esimerkiksi vuonna 1827 syntynyt Evert Erholm toimi ensin 11-vuotiaana kajuuttavahtina ilman palkkaa, sitten 13-vuotiaana jo jungmannina ja vuonna 1846 hänet mainitaan kipparina kaljaasi Neptunilla, Sari Vahtera kertoi.
Esimerkiksi Karl Erholm toimi myöhemmin varustajana muun muassa komeissa teräsfregateissa Kensington ja Port Patric.
Tässä oli vain muutama poiminta kirjan runsaasta ja monipuolisesta materiaalista. Suurikokoisessa kirjassa on sivuja yli 170 ja sen kuvitus on erityisen runsas. Kuvia on löytynyt sekä suvun kätköistä että Uudenkaupungin museon kokoelmista.
Kirjan tekeminen oli Sari Vahteran mukaan iso urakka.
– Meillä oli Raija Varhin kanssa jo 1990-luvulla paljon sukututkimusmateriaalia, joka koski Erholmin sukua. Mieleen tuli pelko siitä, mihin materiaali päätyisi, jos meille tapahtuisi jotain. Kiinnostaisiko ketään selvittää tuhansia paperilappuja ja yhdistää niiden tietoja. Ja mitä kaikille kuville tapahtuisi, hän muisteli.
Nyt tärkeä tieto on vihdoin kirjan kansien välissä tallessa.
Kirjan on kustantanut Uudenkaupungin merihistoriallinen yhdistys ja Uudenkaupungin Suomalaisen Seuran säätiö on tukenut hanketta taloudellisesti.
Merellinen ilta on nähtävissä tallenteena merihistoriallisen yhdistyksen nettisivujen kautta.
Matti Jussila
