Paavola oli kevään kirjoitusten jälkeen sen verran luottavainen, että ylioppilasjuhlia uskalsi ajatella, mutta arvosanoja sai vielä hieman jännittää. Tiistaina paljastui, että hän valmistuu ylioppilaaksi kohtalaisen hyvin arvosanoin, vaikka yhtään ”ällää” ei lopulta tullutkaan.
Paavola kirjoitti osan aineista jo syksyllä, joten keväällä ei tarvinnut enää arvuutella, miten homma toimii. Silti keväällä sai todella nähdä vaivaa.
– Oli aika kova urakka. Etenkin se kuukauden lukuloma ennen kevään kirjoituksia, sen sai ihan tosissaan painaa hommia.
Paavolan suosikkiaineita lukiossa olivat yhteiskuntaopin ohella historia ja kielet. Niitä hän tarvitseekin, kun aikoo jatkaa kauppakorkeakouluun.
Vielä lukioon mennessä Paavola ei osannut ajatella, mihin haluaa myöhemmin opiskelemaan, mutta ensimmäisen vuoden jälkeen ajatus alkoi kirkastua.
– Kielistä on hyötyä, sen takia valitsin saksan.
Myös kotoa tuli mallia, sillä äiti on ollut pitkään ruotsin ja saksan opettajana yläasteella ja isä työskenteli historian opettajana sekä rehtorina.
– Kotoa tuli paljon apua, etenkin saksan opiskelun kanssa.
Paavola listasi yhteishakuun yhteensä kuusi jatko-opiskelupaikkaa, joista neljä kauppakorkeakoulua, Turun, Tampereen, Vaasan ja Joensuun.
Kaksi ensin mainittua ovat lähempänä Uuttakaupunkia, mutta kauemmas lähteminenkään ei ole ongelma. Vaasassa auttaisi ainakin se, että kaupungissa asuu sukulaisia.
Lisäksi hän pohti Tampereen ja Turun yliopistojen historian opintoja, mutta ne ovat jäämässä taka-alalle. Ennen opiskeluja on kuitenkin edessä tammikuussa alkava armeija.
Sitä ennen käytännössä koko ikänsä Uudessakaupungissa asunut Paavola saa viettää aikaa tutussa paikassa. Hänellä alkoi jo keväällä kolmas kesä Pakkahuoneella.
– Olin heti avaamassa kahvilaa huhtikuussa ja nyt siirryin terassin puolelle. Ensimmäisen kesän olin kahvilassa ja nyt toista kesää terassilla.
Sosiaalisena ihmisenä palveluammatti sopii hänelle. Sosiaalisuus toi hänelle toisenkin pestin muutama vuosi sitten, kun hän oli viettämässä aikaa vanhan pelikaverinsa kanssa.
– Olin Aamos Nikulan kanssa heittelemässä, kun kuulin, että Korihaiden edustusjoukkueeseen haetaan huoltajaa. Heitin vitsinä, että palkatkaa mut siihen.
Aamoksen isä Jarno Nikula valmensi silloin Korihaita ja kuuli Paavolan kiinnostuksesta. Niinpä vitsi muuttui todeksi.
– Eka vuosi vähän jännitti, mutta sen jälkeen on mennyt mukavasti. Olen tykännyt, kun saa seurata ammattilaisjoukkuetta läheltä ja tutustua uusiin ihmisiin, jo kolme kautta huoltajana työskennellyt Paavola sanoo.
Hän itse ei ole enää pelannut hetkeen, mutta koripallo kiinnostaa yhä myös siinä mielessä.
– Nyt ei ollut enää kakkosjoukkuetta. Omat junioripelit saivat arvoisensa päätöksen, kun voitettiin valtakunnallinen ykkösdivari.
Kolmetoista kautta koripalloa pelannut Paavola on kuitenkin tutkinut, että kaikilta mahdollisilta opiskelupaikkakunnilta löytyy joukkueita, joissa pelaamista voisi jatkaa.
Uudenkaupungin lukiosta valmistuu nyt 74 uutta ylioppilasta. Lukema on suurempi, mihin viime vuosina on totuttu. Kaiken lisäksi kyseessä on erittäin hyvä porukka, ainakin, jos uskoo Elias Paavolaa.
– Ihan loistava jengi, Paavola kuvailee.
Tiistaina hän ei ehtinyt juhlia työvuoron vuoksi, mutta sillekin on vielä aikansa. Ylioppilasjuhlia vietetään tänä vuonna lauantaina 3.6.
– Äiti ja isä niitä ovat enemmän suunnitelleet, mutta kyllä kutsuja ja paikkaa on katsottu, Paavola sanoo.