Kaksi toimittajaa, Kaja Kunnas ja Marjo Näkki, päättivät tehdä tutkimusmatkan Itämeren ympäri ja sen tuloksena kirjan ”Itämeren turvatarkastus”. Kirjan alaotsikko on ”Kun sodan uhka palasi”.
Kaja Kunnas on Tallinnassa asuva toimittaja ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut kahden vuosikymmenen ajan asiantuntevasti kotimaansa Viron ja myös muiden Baltian maiden asioista ennen kaikkea Helsingin Sanomiin. Hän on tutkinut myös virolaisten tietä vapauteen Suomen kautta II maailmansodan aikana ja niissä merkeissä hän vieraili pari vuotta sitten Uudessakaupungissa.
Marjo Näkki on työskennellyt puolestaan Baltian ja Venäjän kirjeenvaihtajana Yleisradiossa ja muissa medioissa. Suurelle yleisölle hän on tullut tutuksi Ylen Ykkösaamun ja Pääministerin haastattelutunnin juontajana.
Kaja Kunnas lähti kirjaa varten Virosta muiden Baltian maiden ja Puolan kautta Saksaan. Marjo Näkki jatkoi kierrosta Tanskasta Ruotsiin ja sieltä Suomeen. Suomessa hän tapasi lisäksi venäläisiä, jotka olivat eri syistä päätyneet tänne.
Kirjoittajilla on nykytilanteen tuntemuksen lisäksi selvä ymmärrys myös historiasta. Kylmän sodan kausi, jolloin Itämeri nähtiin pikemminkin erottavana kuin yhdistävänä tekijänä, oli heidän mukaansa poikkeus. Itämeri on pikemmin kautta aikojen yhdistänyt sen rantavaltioita. Jo Hansaliitto sitoi Itämeren alueen kaupungit verkostoksi, joka hallitsi aluetta 1200-luvulta 1500-luvulle.
Hansaa on totuttu pitämään kaupankäynnin verkostona, mutta se oli myös varhainen puolustusliitto, joka suojeli laivojaan merirosvoukselta, he kirjoittavat.
Kirja on tuore, sillä se on ilmestynyt tämän vuoden alussa. Tilanne on kuitenkin senkin jälkeen muuttunut, kun Suomi on liittynyt Naton jäseneksi ja Ruotsi odottaa ovella. Sen myötä Itämerestä on alettu puhua jopa Naton sisämerenä. Joka tapauksessa Itämeren merkitys ja alueen yhtenäisyys on kirjoittajienkin mukaan vahvistunut. Samoin on tarkentunut kuva yhteisestä vihollisesta: Itämeren alueen uhka on Venäjä.
Kukin Itämeren rantavaltio on saanut kirjassa oman lukunsa. Suomen osuus on otsikoitu osuvasti ”Sinisilmäisyyden loppu”. Siinä käsitellään ennen kaikkea energiaa: venäläistä öljyä, kaasua ja ydinvoimaa sekä Suomen suhdetta niihin.
Ruotsin osuudessa pohditaan muutosta maan puolustuksessa ja erityisesti Gotlannin asemaa. Vanha vitsi siitä, että ”Ruotsi puolustautuu viimeiseen suomalaiseen” oli toteutumassa, kun maa takavuosina ajoi armeijaansa alas. Se näkyi muun muassa Itämeren turvallisuuden kannalta keskeisessä Gotlannissa, jonka rykmentti lopetettiin kokonaan vuonna 2004.
Nyt tilanne on muuttunut ja muuttumassa sekä Gotlannissa että koko Ruotsissa. Gotlannin rykmentin nykyinen komentaja korostaa kirjassa, että saari sijaitsee suurin piirtein keskellä Itämerta, joten koko alueen liikennöintiä pystyy hallitsemaan sieltä tehokkaalla sotilasyksiköllä.
Ahvenanmaata ei kirjassa käsitellä, mutta sitä enemmän saaren asemasta on kirjoitettu ja puhuttu viime aikoina mediassa. Se on tärkeä asia myös meille uusikaupunkilaisille ja muille vakkasuomalaisille. Ahvenanmaan demilitarisoidun alueen raja kulkee vain muutaman kilometrin päässä Isonkarin rannasta. Jos saaren asema muuttuu, se heijastuu myös tänne.
”Itämeren turvatarkastus” on mielenkiintoinen matka Suomelle tärkeän meren ympäri. Mielenkiintoista asiaa on paljon. Kiertomatka Itämeren ympäri kannattaa kirjan avulla tehdä.
Matti Jussila
päätoimittaja, emeritus