”Nyt olis Kakko vapaana.”
”Ja Mikkola.”
Puhelin laulaa taas seuraavana aamuna. Tekisi mieli vastata, että harmi, mutta maltan mieleni.
Taas on kahden suomalaispelaajan unelma murskana, mutta valtaosa kansasta tuntuu olevan innoissaan. Suomalaisilla on omituinen tapa toivoa parhaille jääkiekkoilijoillemme epäonnea kevään edetessä.
Nyt vielä sitäkin enemmän, kun MM-kisat pelataan Tampereella. Niin toki pelattiin viime vuonnakin ja viime vuosikymmenellä kahdesti Helsingissä.
On tietysti luonnollista, että Leijoniin halutaan kaikki parhaat pelaajat. Samaan aikaan kuitenkin pitäisi ymmärtää, että Pohjois-Amerikasta saapuvien kiekkoilijoiden kauden tärkein tavoite on voittaa Stanley cup eli NHL:n mestaruus.
Aikaisessa vaiheessa NHL:stä Suomen joukkueeseen liittyvien pelaajien kausi on lähtökohtaisesti ollut pettymys, joten he voivat hakea loppukauteen pientä lohdutusta, jos ei ole suurempia vammoja ja sopimus seuraavaksi kaudeksi löytyy.
Joku myös aina kieltäytyy kutsusta, ja siitäkös sosiaalisessa mediassa riemastutaan. Leimataan pelaaja maanpetturiksi ja vellihousuksi. Pitäisi olla velvollisuus edustaa omaa maataan.
Tavallaan näin onkin ja jokainen haluaa ylpeästi kantaa Suomi-paitaa päällään. Kieltäytymisen taustalla voi kuitenkin olla paljon inhimillisiä syitä, joista ei haluta kaikkien tietävän. Vaikka ei suurempia loukkaantumisia olisikaan, voi taustalla olla henkisiä syitä tai yksinkertaisesti halu viettää aikaa rakkaidensa kanssa pitkän kauden jälkeen.
Tänä keväänä puheenaiheeksi on noussut NHL-pelaajien vakuutusmaksut, joiden vuoksi Ruotsin Elias Pettersson ei pelaa, vaikka haluaisi. Ruotsin liitolla ei ole varaa maksaa Petterssonin kallista vakuutusta.
Kansainväliset koripallo- ja jalkapalloliitot ovat hoitaneet asian paremmin. Seuroissa toki pelätään, että heidän tähtensä loukkaantuvat arvokisoissa, mutta kaiken kaikkiaan ymmärretään, että lajille on vain hyvä, mitä enemmän parhaat pelaajat saavat näkyvyyttä.
Utah Jazz oli suomalaisille melko tuntematon joukkue ennen kuin Lauri Markkanen sinne kaupattiin. Nyt Jazzin paitoja saattaa nähdä suomalaiskaupunkien katukuvassa.
Jokavuotiset MM-kisat jääkiekossa ovat oiva rahasampo kansainväliselle liitolle ja järjestäjämaille. Tavasta tuskin luovutaan, vaikka läheskään joka lajissa ei ratkota mestaruuksia joka vuosi. Tai ainakaan silloin kun kausi lajin suurimmissa liigoissa on vielä pahasti kesken.
Miltä Englannissa tai Espanjassa tuntuisi, jos jalkapallon MM-kisat pelattaisiin keskellä kautta, mutta Manchester Cityn tai FC Barcelonan pelaajat eivät voisi tulla mukaan? Vaikka kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA on tehnyt paljon järjettömiä päätöksiä, ihan niin tyhmiä hekään eivät ole, että järjestäisivät maailmanmestaruuskilpailut ilman lajin suurimpia tähtiä.
Jääkiekossa näin kuitenkin tehdään.
Minulla ei ole mitään jääkiekkoa vastaan. Päinvastoin, se on yksi suosikkilajeistani ja varmasti katson kaikki Suomen pelit, jos se vain on mahdollista.
Ymmärrän myös sen, että todella monelle MM-kisat ovat ainoa kosketus huippu-urheiluun. Edes sen pari viikkoa tai ainakin finaalin ajan voi nauttia penkkiurheilusta.
Mutta koko ikäni urheilua paljon seuranneelle kisat ovat aina hieman kaksipiippuinen juttu. Toivon, että Suomi voittaa – hämmästyttävää kyllä, mutta jo viidennen kerran – maailmanmestaruuden ensi viikolla alkavissa kisoissa, mutta samaan aikaan olisi mahtavaa, jos Florida, Dallas ja Carolina etenisivät NHL:ssä niin pitkälle, ettei Barkovin, Hintzin, Heiskasen tai Ahon saapumisesta MM-kisoihin tarvitsisi keskustella.
Risto-Matti Kärki
tuottaja