Kalannin meijeritalolta lähti jatkosotaan kesäkuussa 1941 kaikkiaan 307 miestä. He saivat torstaina muistolaatan, joka paljastettiin Jalkaväkirykmentti 56:n ja 60:n killan vuosijuhlassa Vahterus-salissa.
Juhlapuheen pitänyt everstiluutnantti Mauri Ikonen näki juhlivan killan tärkeimmäksi tehtäväksi veteraanisukupolven perinnön siirtämisen tuleville polville. Sotilaallisen maanpuolustuksen hän uskoi olevan Suomessa kunnossa, mutta huolestunut hän oli siviiliyhteiskunnan valmiudesta ja häiriöiden sietokyvystä.
Killan vuosipäivän ohjelmaan sisältyi Kalannissa Laivaston soittokunnan koululaiskonsertti, hartaushetki kirkossa seppeleenlaskuineen sekä varsinainen vuosijuhla.
Juhlapuhuja Mauri Ikonen muistutti, että Suomi on vuosisatoja varautunut siitä lähtökohdasta, että meitä uhkaa aseellinen maahantunkeutuminen.
– Kun Neuvostoliitto ja Varsovan liitto kaatuivat uskoimme, että sotia ei voi olla enää Euroopassa. Onneksi Suomessa kuitenkin muistettiin viime sodat ja emme lakkauttaneet puolustusvoimia, vaikka tyhmiä supistuksia tehtiinkin, hän sanoi.
Siviiliyhteiskunnan varautumisessa tapahtui hänen mielestään kuitenkin merkittävää rapautumista.
– Meidän on aika yhdistää voimat kokonaisturvallisuuden johtamisessa, selvin johtamis- ja yhteistoimintasuhtein. Valmiuslain mukaan se, joka johtaa toimintaa normaaliaikoina, johtaa toimintaa myös poikkeusoloissa ja valmistautumista siihen, hän korosti
Hän muistutti, että kaikki mitä Suomessa tapahtuu, tapahtuu jossakin suomalaisessa kunnassa.
Kunnanjohtaja onkin siksi merkittävässä asemassa ja vastuussa yhteiskunnassamme.
– Voitaisiinko ajatella niin, että kunnanjohtajan johdolla tehtäisiin häiriö ja uhka kerrallaan analyysi, johon osallistuisivat talouselämä, viranomaiset ja seurakunta. Näin saadaan kaikille oma, yhteneväinen tehtävä- ja toimenpideluettelo eri häiriöihin. Kansio, joka on johtamisväline tässä ja nyt kaikkien johtajien pöydällä eikä vain punaleimainen asiakirja kassakaapissa, hän pohti.
Killan puheenjohtaja Martti Aro korosti tervehdyspuheessaan nykypolven velvollisuutta vaalia ja kunnioittaa sankarivainajiemme, keskuudessamme vielä olevien ja viimeiseen iltahuutoon kutsuttujen veteraaniemme, niin rintamamiesten kuin rintamanaisten ja evakkojen arvokasta perintöä.
– Tätä perintöä meidän tulee siirtää tuleville sukupolville, jotta emme kansakuntana koskaan unohtaisi, kuinka suuri uhri itsenäisyydestämme on maksettu. Kansa köyhtyy henkisesti, mikäli se unohtaa menneisyytensä, hän painotti.
Muistolaatan paljastuspuheessaan Martti Aro korosti, että laatta jää kertomaan tuleville sukupolville kunnioitetun veteraanipolven aseveljien uhrivalmiudesta, taisteluista ja uhreista isänmaan vapauden puolesta. Kalannin meijeritalolta lähti jatkosotaan 18. kesäkuuta 1941 1. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 56:n III Pataljoonan esikunta- ja konekiväärikomppania, yhteensä 307 miestä
Vahterus-salin seinään kiinnitetty muistolaatta luovutettiin Uudenkaupungin kaupungille, jonka edustajana sen otti vastaan kaupunginjohtaja Atso Vainio .
Musiikista juhlassa vastasi komeasti Laivaston soittokunta Matti Laihon johdolla.
Tervehdyksen tilaisuudessa esittivät teollisuusneuvos Mauri Kontu , kaupunginjohtaja Atso Vainio ja Kalannin kappalainen Aino Savolainen .
Rykmentin kunniakilvellä palkittiin everstiluutnantti Mauri Ikonen ja Kalaset Oy:n toimitusjohtaja Esa Lahtinen . Killan viirin saivat Mauri Kontu, Juha Ståhl ja Matti Laiho sekä JR 56:n historian Aino Savolainen ja Atso Vainio.
Matti Jussila
