– Niin paljon on mattoja, ettei niitä ikinä tarvitse, Leena Paasio naurahtaa.
Hän on ollut mukana Vakka-opiston kursseilla ainakin kaksikymmentä vuotta ja sinä aikana mattoja on kertynyt varasto täyteen. Paasio harmittelee, etteivät kudotut matot tunnu kelpaavan nuoremmalle polvelle, vaikka pientä toivoa kenties on.
– On kai ne tulossa takaisin, Paasio arvelee.
Hänellä meni viikon verran isomman maton kutomiseen. Paasiolta on Raimon kammarissa esillä myös pari pienempää mattoa sekä pannunalusia.
Kalannin kirjaston Raimon kammarissa on Hannele Mäki-Ettala-Mustosen vetämän kankaankudontakurssin ja Heli Laineen nypläyskurssin lukuvuoden satoa.
Vakka-opiston Kädentaitojenopettaja Marita Karlsson kertoo, että molemmilla kursseilla on ollut kymmenisen taitajaa.
– Melkein kaikki ovat nyt pystyttämässä näyttelyä, Karlsson iloitsee.
Usein mukana on ollut myös puu- ja metallityökurssien töitä, mutta niitä ei tänä vuonna Kalannissa järjestetty kouluremontin vuoksi.
Moni kurssilaisista on niin sanotusti vanhoja tuttuja eli ovat olleet mukana jo vuosia.
Mäki-Ettala-Mustonen huomaa näyttelyä pystyttäessään, että tilaa olisi enemmänkin, mutta hiljalleen työt löytyvät seiniltä omat paikkansa.
Kankaankudontakurssille löytyi tällä kertaa paikka Kalantitalolta. Paikka oli opettajan mieleen, mutta alku oli hieman hankalaa.
– Kangaspuut olivat osina, eikä tiedetty mikä kuuluu mihinkin. Ei ollut mikään pikku homma.
Lopulta kuitenkin puitteet olivat paremmat kuin yleensä ja jokaiselle kurssilaiselle löytyi omat kangaspuut, joissa osassa oli vanhoja loimiakin valmiina.
Matonkuteiksi kelpaavat niin uudet, ostetut kankaat kuin vanhatkin.
– Vanhoja vaatteita, lakanoita ja verhoja, kierrätystä parhaimmillaan, Mäki-Ettala-Mustonen luettelee.
Hän esittelee erään kurssilaisen käyttämää kiikkalaista tyyliä, jossa samat kuteet toistuvat prikulleen samassa järjestyksessä. Kuteet pätkitään valmiiksi ja matto sommitellaan jo kuteina.
– Siitä tulee päästä päähän samanlainen.
Toinen hieman toisenlainen matto on valmistunut villasta.
– Villamatto on erilainen sen puolesta, että se hylkii likaa. Se on kevyt ja lämmin.
Laudeliinoihin on käytetty värillistä pellavalankaa, jonka kurssin opettaja tietää olevan kallista ja harvinaista.
Kristiina Selkämö löytää heti virheen laudeliinastaan, jota kukaan muu ei osaa etsiäkään. Työstäminen ei kestä hetkenkään herpaantumista, vaan päässä pitää kerrata numeroita jatkuvasti.
– On helppo mennä sekaisin, Selkämö myöntää.
Seinällä roikkuu myös puuvillaloimesta ja pellavasta valmistettuja pyyheliinoja sekä pannunalusia.
Mäki-Ettala-Mustosella oli ensimmäinen talvi tämän ryhmän ohjauksessa, mutta takana on 40 vuotta kankaankudonnan opetusta.
– Opetan, mitä olen oppinut, mutta myös uusia asioita.
Vähintään yhtä kokenut opettaja löytyy nypläyskurssin peräsimestä. Heli Laine on harrastanut nypläystä 47 vuotta, vaikka muutama välivuosikin on tullut.
Nypläyskurssin osallistujat toteavat, että nypläys vie mennessään. Joskus on kotona päivä edennyt yön pikkutunneille.
Kädentaitojen näyttely on esillä Kalannin kirjastossa 3.–23.5. palveluaikoina (ke, to, pe 10-16, ti 13-19).
