Pelin aikana huomioni kiinnittyi erityisesti siihen, miten pelaajat puhuivat toisilleen pelin aikana. Toinen joukkue kannusti toisiaan yhä vain parempaan suoritukseen, huomasivat hyvän, epäonnistumisen kohdalla tuli tsemppausta, ohjasivat siis toinen toistaan käyttäen positiivisia ilmaisuja. Toinen joukkue oli sitten toista maata, eikä varmaankaan ole tarvis sen tarkemmin kertoa, miten kommunikaatio heillä toimi.
Pelin aikana kentän laidalla sattuu ja tapahtuu. Siellä on huoltajia, pelaajien kavereita, satunnaisia matkailijoita, tarkkailijoita, vaihtopelaajia, pelaajien sisaruksia ja milloin ketäkin. Makkaraa, kahvia ja pullaa myydään. Tällä kertaa huomioni kiinnittyi kuitenkin erityisesti valmentajiin, jotka kentän laidalta antoivat ohjeita omilleen. Kentällä kommunikoitiin samanlaisilla ilmaisuilla kuin kentän laidalta impulssia tuli.
Hiukan alkoi harmittamaan erityisesti tuon toisen joukkueen puolesta. Millaisen mallin annamme jälkipolville? Mitä ihmettä haluamme viestittää toisillemme? Unohdetaanko se, että meillä on tavallisemmin vastassa toinen ihminen?
Kaikki tunteet ovat sallittuja ja pidän tärkeänä, että omiaan pystyy tunnistamaan ja ilmaisemaan. Pisteet tälle. Mikäli vielä osaa sanoittaa tunteitaan, niin super. Todellinen taituri lienee se, ken pystyy vielä näiden lisäksi hallitsemaan tunteitaan.
Jokainen meistä tarvitsee palautetta, jotta oppii tunnistamaan omat vahvuutensa ja kehitettävät puolensa. Sydämen sivistystä on, että pystyy antamaan toiselle palautetta kannustavasti ja sopivasti ohjaten. Väitän, että positiivisella kasvatuksella saavutetaan enemmän.
Ihmisen elämässä on tärkeää saavuttaa sopiva tasapaino myönteisten ja vaikeiden tunteiden välillä. Lisäksi ihminen tarvitsee kukoistaakseen kokemuksen arvostuksesta ja ryhmään kuulumisesta. Tällöin ihminen oppii hyväksymään erilaisuuden ja sen taidon, että omalla toiminnalla on merkitystä ryhmälle. Kukoistuksen kolmas pilari on, että ihminen hyväksyy itsensä ja tuntee omat vahvuutensa. Tällöin hän uskaltaa mennä kohti haasteita ja toteuttaa omaa potentiaaliaan.
Positiivinen kasvatus on kasvatusmenetelmä, jossa kasvatus rakennetaan vahvalle yhteydelle.
Tunnettua on, että positiivinen kasvatus perustuu positiiviseen psykologiaan, jossa keskitytään hyvinvointiin, vahvuuksiin ja voimavaroihin sekä näiden edistämiseen. Kaikki positiivisessa kasvatuksessa pohjautuu hyvään vuorovaikutukseen. Hyvässä vuorovaikutuksessa käytetään positiivisen kasvattajan viittä pilaria: yhteys, kunnioitus, ennakointi, empaattinen johtajuus sekä positiiviset rajat. Mikäli tulee konfliktitilanne, tilanne kohdataan empaattisesti tavoitteena ratkaista tilanne yhteistyössä.
Palataanpa takaisin peliin. Onnistuminen edellyttää hyvää vuorovaikutusta. Pystytte varmaankin päättelemään, kumpi joukkue voitti. Vaikka voitto ei olekaan tärkeintä, positiivista kommunikointia kylvänyt joukkue hallitsi koko ottelua. Toinen joukkue tuskastui ja kielenkäytöstä tuli pelin edetessä voimakkaampaan, joka näkyi myös pelaajien otteissa ja suhtautumisessa vastustajiin. Vastustajaan käytiin aggressiivisemmin kiinni, kun oltiin alakynnessä.
Kommunikointi on taitolaji. Parasta on se, että omissa vuorovaikutustaidoissaan on mahdollista kehittyä. Jotta ihminen oppii, hän tarvitsee palautetta omasta toiminnastaan. Positiivisilla rajoilla, empaattisella kohtaamisella, kunnioituksella ja yhteydessä ollaan jo todella pitkällä.
Ennen kaikkea hyvää kommunikaatiota toisten kanssa on hyvä suojella ja vaalia. Myönnetään, että itselläni on tässä vielä paljon oppimista. Hyvät vuorovaikutustaidot rakentavat vahvempaa yhteisöä ja raudanlujaa yhteiskuntaa. Niin kauan kuin meillä on keskenämme puhetta, meillä on sekä paremmat mahdollisuudet menestykseen että ristiriitojen sovitteluun.
Ehkäpä vielä kirjoitan senkin, että virheitä ei kannata pelätä. Laitilan kaupungin strategian arvoa lainatakseni, munauskin voi olla menestys. Muistathan puheen!
Jussi Kauranen
elämää edelleen opetteleva oppilas