Sellaista hymyilevää arkea tarjoilee ruotsalainen Husdrömmar-sarja. Omakotirakentajia välillä vähän stressaa, mutta kyllä se siitä, kun ottaa vähän korvapuustia ja kahvia, niin elämä muuttuu paremmaksi.
Australialaiset puolestaan huhkivat kuukausitolkulla hiki hatussa, kun he Remontilla rahoiksi -sarjassa muuttavat purkukuntoiset murjut viikko ja huone kerrallaan miljoonien arvoiseksi luksusasunnoiksi. Töitä tehdään yötä myöten, eikä ongelmilta vältytä, mutta viimeisessä jaksossa odottaa huutokaupasta saatavat satojen tuhansien voittorahat.
Toista on Remppa vai muutto -sarjan brittiversiossa. Talot ovat ennen remonttia ahtaita ja laatikkomaisia, pimeitä ja sokkeloisia. Rahaa lyödään pöytään, mutta remontoitu talo tai uusi hankinta ovat nekin aivan yhtä ahtaita ja vetoisan näköisiä. Pienillä rahasummilla pitäisi saada suuria muutoksia aikaan tai vähintään kolme kertaa isompi ja uudempi talo.
Mikä olisi juuri sinun kodissasi se punaisen maton paikka? Sitähän pohditaan esimerkiksi Suomen kaunein koti -sarjassa tai kesäisemmässä Suomen kaunein mökki -ohjelmassa. Jaksosta toiseen eniten pisteitä tuntuvat saavan saaristossa olevat mustat puutalot, joiden sisustus henkii yksinkertaisuutta design-huonekalujen sekä valkoisen, beigen ja mustan monipuolisissa sävyissä.
Sisustuslehdet puolestaan suitsuttavat värien ilotulitusta, näyttäviä kuviokankaita sekä millon minkäkin maan tunnelmaa. Entä, jos ei halua, että oma koti näyttää basaarilta, mutta ei myöskään kliiniseltä sairaalaympäristöltä? Mitä, jos olohuoneen verhot ovat beigen sijaan kirkkaan keltaiset? Haittaako, jos yli 100-vuotias kirjoituskone on yhä lipaston päällä, vaikkei se ole ollut muodikas sisustuselementti enää vuosiin? Onko pakko haalia viherkasveja, jos ei halua pyyhkiä niistä pölyjä?
Televisio luo paineita meille oman kotinsa sunnuntaisisustajille. Sisustusta pitäisi muuttaa ainakin kerran vuodessa. Tällä hetkellä kotoa pitäisi löytyä sademetsän ja jalokivien sävyjä, rottinkihuonekaluja, sormipaneelia ja oikealla tavalla vintagea ja retroa, mutta ei kuitenkaan liian boheemilla tavalla, ettei näytä epäsiistiltä. Seinät on täytetty erilaisilla taulukollaaseilla ja eri aikakausien tyylejä on sekoitettu sujuvasti. Ja neliöitä pitäisi olla suunnilleen yhden stadionin verran.
Erään silmiini osuneen tutkimuksen mukaan suomalaisen unelmien koti olisi 124,3 neliötä, siinä olisi upea keittiö, oma sauna ja piha tai parveke. Koti sijaitsisi lähellä vettä ja luontoa, mutta ei liian kaukana keskustasta. Kodissa olisi kaksi vessaa ja hyvin pelkistetty ja ajaton sisustus. Ja tarpeeksi paljon säilytystilaa, koska onhan se helpompi toivoa lisää säilytystilaa kuin vähentää jo olemassa olevaa roinaa.
Harva suomalainen kuitenkaan asuu unelmiensa kodissa, koska esimerkiksi tuo tutkimuksessa mainittu neliömäärä on yli 40 neliötä isompi kuin suomalaisten kodit ovat keskimäärin.
Nykyisen asuntoni hankinnassa ratkaisivat sijainti, vaatimus avokeittiöstä ja tarve vaatehuoneelle. Meri ja luonto ovat ihan vieressä ja autopaikka tuli asunnon mukana. Remontin ei tarvinnut olla niin viimeisen päälle, mutta pintojen oli oltava siistejä, joten koko asuntoa ei ole räjäytetty, vaan siinä on tehty vain muutamia muutoksia oston jälkeen.
Esimerkiksi makuuhuoneen seinä sai tapetin. Tosin tapetin vaihtuessa päiväpeitto osoittautui väärän väriseksi ja sen jälkeen verhot eivät enää sopineet. Ärsyttävä dominoefekti, jossa yhden asian muuttaminen aiheuttaa muutosten kierteen. Ei ehkä kauhean raskasta, mutta onhan tässä oma vaivansa. Ei siis ole sunnuntaisisustajallakaan helppoa, vaikkei mutalätäkön kanssa taistelekaan.
Sisustamisessa kaikki liittyy kaikkeen, joten tästä syystä myös olohuoneen mahdollisen uuden sohvan tai hyllyjen kohtalokin on vielä ratkaisematta. Sunnuntaisisustajan logiikalla hyllyjä ei voi nimittäin kiinnittää seinään ennen kuin tietää, onko vielä löytymättömässä uudessa sohvassa divaaniosa vai ei.
Aiempaa isompi televisio on sentään hankittu. Onhan sillä ruudulla oltava kokoa, jotta voi tarkemmin katsoa, minkälaisia kotiunelmia erilaiset televisiosarjat tarjoavat, koska ainahan sitä voi haaveilla, nimittäin siitä omasta mustasta talosta meren rannalla.
Katja Kaartinen
toimittaja