Miten uudet yhteiskunnassa esiin nousevat ilmiöt vaikuttavat minuun? Antaisinko mennä ohitseni niin kuin latinan kielellä on aikoja sitten lausuttu? ”Sint ut sunt aut non sint”, minkä edellä olen ilmaissut paikallisella murteella. Lause on peräisin ajalta jolloin jesuiitat ilmestyivät katukuvaan. No meillä on nyt nämä ilmastoaktiivit, maahanmuuton edistäjät ja niin edelleen. Ja lisää idealismeja on tuloillaan ulkomailta pilvin pimein.
Ennen kuin jatkan tätä kirjoitusta haluan selventää, että romukoppaan on mielestäni heitettävä ajatus, että kaikki muka olisi politiikkaa. Kysymyshän on vain politiikan kannunvalajien yrityksestä ottaa haltuunsa kaikki ajattelu ja sen myötä valtakin.
Nyt joku voisi luulla, ettei pelkällä ajattelulla ole merkitystä. Heille tahdon sanoa, että sehän on koko ihmisenä olemisemme. Ajattelen siis olen olemassa. Cogito ergo sum.
No ajatelkaapa siis vaikka ilmastonmuutosta. Varmasti tapahtuu. Mutta aivan eri asia on käsitys, että maailma ei voi eikä saa muuttua. Kun nämä yhdistetään syntyy harhaoppi ilmastonmuutoksen torjumisesta rahalla olemassaolon pysyvyyden säilyttämiseksi. Onko ilmastonmuutos siis kansalaiselle helpompaa kohdata varattomaksi kynittynä?
Ajatellaan seuraavaksi maahanmuuton edistämistä. Miten se laajamittaisena eroaa kansainvaelluksista, joita maailmassa usein aikaisemminkin on huonojen olojen takia tapahtunut?
Jälleen esiin astuu raha, jota maahanmuuttajien hyväksikäytön avulla halutaan kertyvän yrityksille lisää. Sekä poliittisille puolueille, jotka tarvitsevat loputtomasti varoja tukipolitiikan rahoittamiseen. Kuvitellaanko uusien tulokkaiden elättävän tukien varassa elävän passiiviväestön ja kannattamattomat yhteiskunnan hankkeet?
Ken ryhtyy toden teholla pohtimaan asioita, tulee väkisinkin huomanneeksi yhtä ja toista, jota mielipidevaikuttajat eivät haluaisi julkistaa ja nämä ovatkin sen takia johdattelemassa ihmisten ajatuksia sivupoluille.
Reino Alho