Rakkaus on laulujen ehtymätön inspiraation lähde. Niin ennen, nyt – ja mitä todennäköisemmin myös tulevaisuudessa.
– Ei se hirveästi ole muuttunut. Rakkaus ja pariutuminen ovat universaaleja laulujen teemoja, vahvistaa Markus Rantanen , joka on julkaissut kirjan Etteivät laulut meiltä unohtuisi.
– Tässäkin näistä heileistä lauletaan, soittajana Maestro Markuksenakin tunnettu Rantanen kertoo.
Kirjassa kerrotaan musiikkimies Väinö Pesolan vuonna 1909 tekemästä laulujen perinteenkeruumatkasta Laitilaan, Kodisjoelle, Karjalaan ja Uudellekirkolle. Kirjassa on tarinoita matkalta, historiaa sekä laulujen nuotteja ja sanoja. Kirja on jatko-osa teokselle Prenttelin Hessu, Värikkään kansanviulistin tarina ja laulut.
Markus Rantanen on syntynyt noin sata vuotta Pesolan jälkeen, mutta molempia voi kiittää siitä, että vakkasuomalaista lauluhistoriaa on tallennettu jälkipolville. Voi jopa ihmetellä, miksi Pesola on aikanaan lähtenyt Vakka-Suomeen lauluja muistiin kirjoittamaan. Matkansa aluksi hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Vakka-Suomi on monen mielestä ”pimeätä” seutua, ei siellä nykymaailman riemuista paljoakaan välitetä, ei siellä lueta, ei lauleta, käydään vaan kirkossa.”
Ensioletus osoittautui vääräksi. Matkallaan Pesola tallensi muistiin niin rekilauluja, piirileikkilauluja, polskalauluja, polkkia kuin sottiiseja.
– Olen siinä käsityksessä, että näitä lauluja ei ole hirveästi julkaistu aiemmin. Varsinais-Suomi ei vieläkään ole monenkaan mielestä ole kovin kiintoisaa kansanmusiikkiseutua.
Laulujen paikallisuutta voi toki kritisoida, sillä kansanmusiikki on kulkenut ja elänyt aikojen ja laulajien mukana. Rantasen mukaan balladit saattavat olla jopa keskieurooppalaista perua.
– Kansanmusiikki on vähän kuin rikkinäinen puhelin. Jokainen on keksinyt omia tapojaan laulaa.
Kirja kertoo, että riimittelevät rekilaulut kehittyivät 1700-luvulla piirileikeissä, joissa musiikki tuotettiin laulamalla. Uusia säkeistöjä keksittiin myös paikan päällä. Toisin kuin nykyään ymmärretään, piirileikit olivat nuorison huvittelumuoto, jossa tanssiparin sai valita vapaasti.
– Piirileikit olivat oman aikansa rock’n rollia, kapinaa, jossa säätyihin ei niin paljon katsottu.
Perinne säilyi elinvoimaisena vielä 1930-luvulle saakka, mutta sotien jälkeen piirileikit on yhdistetty lasten tanssiksi.
Markus Rantanen opettaa nuoria soittajia Turun konservatoriossa. Etteivät laulut meiltä unohtuisi on 12. kirja, jonka teossa hän on ollut mukana.
Ensimmäinen kirja oli Lauluttoman lännen lauluja , jossa päätekijänä oli Heli Laaksonen . Rantanen on kirjoittanut ukulele- ja kitaraoppaita sekä lasten kuvakirjoja. Kaikissa hänen kirjoissaan näkyy kiinnostus kansanperinteeseen.
Markus Rantanen kertoo viehtyneensä kansanmusiikin melodioihin, monipuolisuuteen ja niiden tarinoihin. Kappaleisiin liittyviä tarinoita hän on halunnut kertoa myös kirjoissaan.
– Monet biisit ovat säilyneet tosi kauan, ne on hittimateriaalia. Pelkkä melodia ei vaadi muuta kuin laulun, ehkä se on siinä kiehtovaa.
Markus Rantanen on kotoisin Laitilasta. Maisteriksi hän on valmistunut Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolta.
– Olen opiskellut myös Joensuussa, jossa runolaulu oli hyvin vahvasti esillä. Musiikillisesti olen kai halunnut löytää omia juuria.
Väinö Pesolan tallentamista lauluista jäi vielä julkaisematta Yläneeltä, Hinnerjoelta, Honkilahdelta ja Nousiaisista kerätyt laulut. Niiden julkaiseminen on Markus Rantasen suunnitelmissa.
Hän kuitenkin kertoo elävänsä ruuhkavuosia, jossa taaperoarki hidastaa uusien projektien kuten kirjan tai kiertueen aloittamista. Mutta muusta ei tiedä kuin että soittaa tekee soittajan mieli.
Iida Kauppi