Ruokolanjärven rannalta paljastui viime kuussa kivi, johon oli kaiverrettu 13 henkilön nimikirjaimet. Kiven löysi kaupungin puistopuolen työntekijä Reijo Isoluoto. Hän oli haravoimassa järven rannalta pois risuja, jotta ruohonleikkaajat voisivat aloittaa työnsä.
– Rannassa oli kallio, jonka päältä noukin risuja ja kuivunutta sammalta pois ja niiden alta paljastui tekstejä. Ihmettelin, mitä huolellisen näköisesti hakattuja vanhanmallisia kirjaimia siinä oli. Kivessä oli myös ristejä ja ankkurin kuva, Isoluoto kertoo.
Piilossa ollut osa kalliota löytyi Prykin kiinteistön itäpäädystä katsottuna 50–100 metriä Laitilan suuntaan. Kivi on hiekkapolun ja järven välisellä nurmikaistaleella.
– Laitoin löydöstä viestiä ja kuvia kaupungin puisto-osaston viestiryhmään. Työnjohtaja laittoi viestiä kaupungilla eteenpäin ja pian museopuolelta saatiinkin lisätietoja, Isoluoto lisää.
Kivessä on todennäköisesti Prykissä oluttehtailijana toimineen kauppiaan, kauppalaivurin ja varustajan Frans Viktor Ertmanin perheen nimikirjaimia.
– Olen innoissani löydöstä, koska ei meillä Uudenkaupungin kaupunkialueella ole kovinkaan montaa vastaavaa kohdetta, jonka historia tiedettäisiin näin kattavasti, Uudenkaupungin museonjohtaja Mari Jalava sanoo.
Ylimpänä kivessä on IM eli in memoriam eli muistolle ja alimpana vuosiluku 1891. Niiden väliin kiveen hakatut merkit noudattavat perheen 13 lapsen nimikirjaimia vanhimmasta nuorimpaan.
Lapset olivat nimeltään Viktor, Erhard, Bruno, Arnold, Valter, Konstantin, Eskil, Eugen, Werner, Thure, Linnea, Irene ja Leopold.
– Museolla oli tieto, että jossakin kaupungissa on kivi, johon on hakattu nimikirjaimia, mutta varmaa sijaintia emme tienneet, Jalava kertoo.
Uudenkaupungin museo on saanut kymmeniä vuosia sitten lahjoituksena Ertmanin suvun valokuva-albumin, jossa oli kuvia 1900-luvun alusta 1960-luvulle asti. Albumin sisältö auttoi kaiverrusten selvittämisessä.
– Eri aikakausien Ertmanin suvun kuvien joukossa oli myös 1960-luvun värikuva, jossa oli yksityiskohta kalliokaiverruksista, Jalava lisää.
Ertmanin suvulta Jalava sai myös tietää, että Leopold on käynyt etsimässä kyseistä kiveä 1940-luvulla, mutta ei silloin löytänyt sitä. 1950-luvulla hän kävi kaivamassa kiven esille, mutta järvestä noussut vesi ja muta peittivät kiven myöhemmin uudestaan.
Alun perin kaupungin puistopuolelta tuli tieto kivestä, jossa oli yhden rivin verran kirjoitusta. Jalavan kannustamana he puhdistivat kiveä lisää.
– Tuntui oudolta, että kiveen olisi kaiverrettu vain yhden henkilön nimikirjaimet. Lopulta vanhoista valokuvista selvisi, että nimet on kaiverrettu kahteen riviin ja samat rivit löytyivät puhdistetusta kivestä, Jalava sanoo.
Frans Viktorin vaimo Emerentia Albertina Ertman synnytti perheeseen lapsia vuoden tai parin välein vuosina 1862–1883 aikana. Lapsista vanhimman eli Viktorin nimikirjainten perään on kallioon kaiverrettu risti, koska hän kuoli 1907. Perheen kolmanneksi vanhin lapsi Bruno puolestaan kuoli 10-vuotiaana. Perheen toiseksi nuorin lapsi Irene kuoli 12 viikon ikäisenä.
Perheen lapsista Eskilin nimikirjainten perään on kaiverrettu ankkuri.
– Hän oli kuollut vuonna 1930 Amerikassa. Siellä ollessaan hän oli liittynyt laivastoon, Jalava kertoo.
Jalava muistuttaa, että yli sata vuotta sitten kiveen hakatut nimikirjaimet ovat osa paikallishistoriaa, joka on näkyvissä paljon liikutulla Ruokolanjärven alueella.
– Löytö on lisättävä jossain vaiheessa myös Ruokolanjärven ympäristön mobiilioppaaseen. Kaupungin on myös pohdittava, vaatiiko kivi ja sen historian jonkin kyltin, jossa löytöä avataan, Jalava lisää.
Jalava kuvailee kiven kaiverrettuja nimikirjaimia inhimilliseksi historiaksi, joka kertoo Ertmanin perheen lasten arjesta.
– He ovat saattaneet olla vieressä sijainneella laiturilla ongella ja väistelleet viereisellä maantiellä kulkeneita hevoskärryjä, Jalava maalailee.
Monien vaiheiden Ertmanit ja Pryki
Frans Viktor Ertman (1832–1892) perusti Nystads Bryggeri -nimisen olut- ja portteritehtaan vuonna 1874 Itätullin ulkopuolelle maantien varteen eli Ruokolanjärven rannalle. Ertmanin perhe muutti asumaan rakennuttamansa panimokiinteistön yhteyteen. Rakennus opittiin myöhemmin tuntemaan Prykinä.
Tehtaan ensimmäinen varsinainen toimintavuosi oli 1876 ja silloin markkinoille tuli kaksi olutta. Neljän työntekijän voimin tuotantokapasiteetti oli 3 000 kannua eli noin 7 800 litraa. Saman vuoden kesäkuussa Ertman avasi ensimmäisen olutmyymälän kaupungin rajojen sisäpuolelle.
Ertmanin rahoittamana rakennettiin vuosina 1875–1876 Suomen suurin purjelaiva Jalo. Ertman teki kuitenkin konkurssin vuonna 1877, jolloin ensin myytiin Jalo-fregatti ja seuraavana oluttehdas. Myös Ertmanin omistama kuunari Emmy piti myydä. Vuoden 1878 huutokaupassa oluttehtaan osti itselleen Ertmanin ystävä, kauppias Samuel Österman. Hän antoi Ertmanille täydet valtuudet hoitaa ja isännöidä tehdasta.
Tehdas rekisteröitiin osakeyhtiöksi joulukuussa 1878 Nystads Öl- och Porterbryggeri Aktiebolag -nimellä. Tehtaan omistivat puoliksi W.R. Hammar ja Axel Tollet. Miehet myivät tehtaan tanskalaissyntyiselle urkujenvalmistaja Jens Aleksander Zachariassenille mutta tehtaan toiminnoista vastasi yhä Ertman. Vuonna 1880 tehdas siirtyi jälleen Ertmanin omistukseen, mutta muut kolme miestä jatkoivat yhtiökumppaneina.
Uuteenkaupunkiin perustettiin vuonna 1883 oma raittiusseura, joka vaikeutti oluttehtaan anniskelupaikkojen ja myymälöiden toimintaa. Isä Ertman kuoli lokakuussa 1892 ja tehtaan omistajuus siirtyi perikunnalle. Tehtaan isännöitsijäksi tuli Ertmanin poika Viktor Wilhelm Samuel Ertman, joka oli oppinut oluenpanijaksi.
Pian tuotantoa laajennettiin myös simoihin ja virvoitusjuomiin. Oluttehtaan yhteyteen rakennettiin erillinen vesitehdas, joka oli käytännössä limonaditehdas. Ensimmäiset limonadit myytiin vuonna 1898. Pian otettiin käyttöön myös Uudenkaupungin Vesitehdas -nimi.
Viktor Ertman kuoli 1907 ja yhtiön hallituksen muodostivat seuraavaksi isä Ertmanin leskivaimo Emerentia Albertina Ertman (1842–1915) sekä Kosti ja Thure Ertman. Isännöitsijäksi tuli Linnea Ertman. Mallasjuomien verotusta nostettiin Suomessa, joten yritys satsasi myös virvoitusjuomiin. Yritys luopui vahvemmista oluista vuonna 1915 ja seuraavana vuonna yritys haettiin konkurssiin.
Thure Ertman rekisteröi tehtaan Ab Nystads Bryggeri – Uudenkaupungin Panimo Oy Thure Ertman -nimellä. Yhteistyökumppanina ja osittain omistajana oli Werner Ertman . Kieltolain aikana vuonna 1926 Thure osti tehtaan kokonaan itselleen. Mallasjuomien valmistus lopetettiin 1936, mutta virvoitusjuomia tuotettiin vuoteen 1951 asti.
Tämän jälkeen tiloihin asettui viipurilainen Makeis- ja Mehu Oy, joka piti tiloissa varastoaan. Rakennus oli vuosia tyhjillään, mutta se on ollut vuodesta 1988 eri yksityishenkilöiden omistuksessa ja tiloissa on ollut vaihtelevasti ravintola- ja tilausravintolatoimintaa.
