– Lounais-Suomessa tavoitteena on levittää kipsiä vuosittain noin 10 000 hehtaarille. Hankkeen ensimmäisinä vuosina näihin määriin päästiinkin, mutta nyt viljelijöiden kiinnostus on hieman laantunut, kuvaili aluepäällikkö Aino Launto-Tiuttu Varsinais-Suomen MTK:sta.
Launto-Tiuttu kannustaa myös vakkasuomalaisia viljelijöitä ottamaan selvää siitä sopisiko kipsikäsittely omalle pellolle ja mitä hyötyä siitä olisi.
– Saaristomeren tilan parantaminen on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen asia, kukaan ei voi olla vapaamatkustaja, muistutti Launto-Tiuttu.
– Erityisesti nyt, kun säiden ääri-ilmiöt lisääntyvät ja niiden seurauksena pelloilta huuhtoutuu yhä paljon ravinteita vesistöihin, on meidän käytettävä kaikki tunnetut keinot meren suojelemiseksi.
Samalla Launto-Tiuttu painotti, että peltojen kipsikäsittely on vain yksi keinoista.
– Suojavyöhykkeet on yksi tapa suojella vesistöjä. Tämän lisäksi on esimerkiksi mahdollista rajoittaa lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja lisätä viljelykiertoa, luetteli Launto-Tiutto.
Peltojen kipsikäsittelyllä on tutkimuksissa saatu noin 50 prosentin vähennys vesistöihin joutuvaan fosfori- ja kiintoaineskuormaan.
– Maanviljelijä hyötyy kipsikäsittelystä erityisesti savimailla. Kipsi parantaa maan mururakennetta ja vähentää hiilen huuhtoutumista pellosta. Kipsi ei koveta, suolaa tai happamoita maata, kuvaili kipsihankkeen parissa työskentelevä erityisasiantuntija Kati Ojala Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta.
Kaikille peltolohkoille kipsikäsittely ei kuitenkaan sovi. Ulkopuolelle jää pohjavesi- ja Natura-alueet, järvien valuma-alueet sekä luomupellot.
Käytetyn kipsin ja sen levityksen viljelijä saa hyväksytyllä hakemuksella ilmaiseksi. Kipsi toimitetaan Yaran Siilinjärven tehtaalta, missä se on tuotannossa syntyvää ylijäämätavaraa.
– Hanketta on kritisoitu Yaran kipsi käyttämisestä, mutta onhan tämäkin kierrätystä. Ja kyllä sitä kipsiä jää vielä tämänkin hankkeen jälkeen Yaran riesaksi ihan riittävästi, hymähti Aino Launto-Tiutto.
Vakkasuomalaisille viljelijöille kipsin käyttöä esiteltiin viime maanantaina Pollin tilalla järjestetyssä tilaisuudessa. Tilan isäntä Antti Lahdenperä kertoi, että tilan pelloissa on yhä todella runsaasti fosforia muistona takavuosien laajasta siankasvatuksesta. Tämä on ollut yksi syy, miksi kipsin käyttöä on tilan pelloilla kokeiltu jo aiemmin.
Pollin tilan emäntä on puolestaan tuore kansanedustaja Milla Lahdenperä .
– Meidän pitää eduskunnan päätöksillä auttaa ja tukea suomalaista ruuantuotantoa ja omavaraisuutta. Meidän tulisi pystyä tuottamaan ruokaa myös vientiin, sillä onhan suomalainen ruoka puhdasta ja turvallista, totesi Milla Lahdenperä.
Kipsi-hanketta hallinnoi Varsinais-Suomen ELY-keskus. Yhteistyötahoina toimivat MTK, SYKE, Helsingin yliopisto, Ruokavirasto, Luke, Aurajokisäätiö, Paimionjoki-yhdistys, SAVE- ja SAVE2 -hankkeet, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund, Österbottens svenska producentlantbrukssällskap, ProAgria, Nylands Svenska Lantbrukssällskap, maatalousneuvonta, vesiensuojeluyhdistykset sekä alueelliset ja paikalliset tuottajajärjestöt ja muut toimijat. Viljelijäneuvonnasta ja tiedottamisesta vastaa ProAgria.
Kipsinlevityksen vaikutuksia vedenlaatuun on seurattu Paimionjoella, Vähäjoella, Tarvasjoella sekä Paattistenjoella. Haitallisia vaikutuksia vesistöön tai vesieliöstöön ei ole havaittu hankkeessa, tai sitä edeltäneissä tutkimushankkeissa. Seurantaa jatketaan.
