Sammakkoa tavataan koko Suomessa. Yleisimmillään laji on Keski-Suomen korkeudelle, mutta sitä tavataan harvinaisempana aina Jäämerelle asti.
Etelä-Suomessa sammakoiden kutuaika osuu usein huhtikuulle. Pohjoisessa lisääntyminen ajoittuu myöhemmäksi loppukeväälle ja alkukesälle. Sammakot ovat paikkauskollisia eläimiä. Ne talvehtivat vuodesta toiseen samoissa hyväksi havaituissa talvehtimispaikoissa ja suuntaavat tutuille kutuvesille.
Sammakoille sopivimmat kutuvedet ovat matalia, lämpimiä ojia, järvenlahtia ja pieniä lampia. Munat lasketaan mieluiten sellaisiin vesistöihin, jossa ne ja kehittyvät poikaset ovat turvassa syvemmissä vesissä vaanivilta pedoilta.
Munista kuoriutuvat pienet nuijapäät käyttävät ravinnokseen leviä ja muuta vedestä löytyvää mikrobistoa. Jos sammakot ovat laskeneet suuren määrän kutua pieneen vesistöön, voi nuijapäitä uhata nälkäkuolema – aina ruokaa ei riitä koko joukolle.
Ravinnon rajallisuuden lisäksi huonona puolena matalissa lätäköissä on kuivumisriski kesän edetessä. Kehittyvät nuijapäät tarvitsevat vettä elinympäristökseen, sillä ensimmäiset kuukaudet ne hengittävät kidusten kautta. Vasta kasvaessaan nuijapäät kokevat radikaalin muodonmuutoksen. Niiden keho muuttuu ja ne alkavat hengittää kidusten sijaan keuhkoilla ilmaa.
Nuijapäät kasvavat kesän edetessä vaiheittain. Ensiksi niille ilmestyy takajalat. Etujalkojen kehittymisen myötä muodonmuutos on lähes loppusuoralla: nyt sammakonpoikaset ovat jo melkein aikuisen näköisiä.
Osalla voi olla vielä lyhyt hännän jäänne. Muuttaessaan muotoaan kasvavat sammakot ovat joitain päiviä syömättä, ja käyttävät surkastuvasta hännästään saatavaa vararavintoa.
Elämänsä alkukuukausina nuori sammakko on kehittynyt reilun sentin kokoiseksi. Maalle siirtyessään siitä tulee samalla peto, joka alkaa saalistaa samaa ravintoa kuin aikuisetkin.
Sammakoiden ruokavalioon kuuluu erilaisia selkärangattomia, kuten hyönteisiä, kastematoja ja etanoita. Seuraavat elinvuotensa keskenkasvuinen sammakko viettää maalla, kunnes palaa aikuisena takaisin veteen lisääntymään.
Sukukypsyyden sammakko saavuttaa 2–4 vuoden iässä. Se voi elää reilusti yli kymmenenkin vuotta vanhaksi. Useimmat yksilöt päätyvät jo aiemmin petojen suuhun tai kohtaavat loppunsa esimerkiksi liikenteen seassa.
Sammakot kohtaavat elämänsä aikana monesti haasteita, kun niiden talvehtimis- ja kutupaikat tuhoutuvat rakentamisen tai muun maankäytön muutosten seurauksena. Muita uhkia ovat ilmastonmuutos sekä sen jouduttamana erilaiset virukset ja muut taudit.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala