Tarkoittaako tämä, että Uusikaupunki tarjoaa nuorille tarpeeksi? Ei. On ihanaa, että bänditoiminnan elvyttäminen on yhteinen halu eikä vain yhden nuoren haave, mutta vaikka kaupungilla on tarjota nuorille musiikkitoimintaa, puhumattakaan erilaisista urheiluun liittyvistä harrastuksista, on aina joitain osa-alueita, jotka eivät saa yhtä kattavaa edustusta.
Kesän lähestyessä ja ilmojen lämmetessä, kaupunki täyttyy yhtä lailla lintujen laulusta, kuin myös mopojen ja mönkijöiden räminästä sekä päpätyksestä. Tämä menopelien ääntely jatkuu keskustan alueella usein yön pikkutunteihin asti, jolloin se saattaa häiritä alueen asukkaita, jotka koettavat saada unen päästä kiinni.
Ymmärrän keskustan asukkien turhautumisen tähän rälläämiseen, mutta ymmärrän myös mopoilijoiden tarpeen olla nuoria ja huristella menemään. Tämä ristiriita saataisiin ratkaistua, jos Uudellakaupungilla olisi tarjota mopoilijoille alue, jossa he eivät olisi haitaksi tai kenenkään tiellä, kuten moposuora.
Itse olen moposuorien puolestapuhuja, sillä jos keulimista, temppuilua ja kumin polttamista ei saa loppumaan, olisi hyvä sijoittaa se alueelle, jossa se ei vaarantaisi muuta liikennettä. Tällainen alue ja tällainen projekti ei olisi tietenkään riskitön, ajoneuvoista kun puhutaan, mutta jos nuorisolaumat todella tahdotaan keskustasta ja marketin parkkipaikalta pois, tulee heille teettää paikka minne mennä.
Graffiti on toinen ilmiö, joka herättää närkästystä monien kaupunkilaisten keskuudessa, ja usein aivan syystä. Arvostan graffitia taiteenmuotona, sillä hyvin toteutettuna se on äärimmäisen kaunista, ja oiva lisä ympäristöönsä.
Kaupungin läpi kulkevat typpihappoa kuljettavat junat ovat tästä hyvä esimerkki. Ilman niiden kylkiin tehtyjä graffiteja, ne olisivat ruosteisia ja tylsistyttäviä kontteja, mutta maalausten ansiosta niitä on ilo ihastella. En kuitenkaan kannata puutalojen seiniin tehtyjä spraymaalitöherryksiä, tai julkisten vessojen vandalisointia.
On myös ymmärrettävää, että siltojen alle maalatut sukuelimet eivät jaksa naurattaa. Tuntuu kuitenkin, että myös tähän ongelmaan voitaisiin löytää ratkaisu melko matalalla kynnyksellä. Oikea tapa toteuttaa graffitia ei ole luvatta, vaan nimenomaan luvalla ja hallitusti. Olisiko todella aivan mahdotonta varata jostain päin kaupunkia betoniseinä tai pari, jonne itseilmaisun väylää kaipaavat nuoret voisivat vapaasti mennä maalaamaan sydämensä kyllyydestä.
Uusikaupunki ei ole täydellinen. Epäkohtia on. Nuoret kokevat itsensä usein tylsistyneiksi, ja usein tätä tunnetta puretaan tavoin, joka on loppupeleissä kaikille haitaksi. Omaehtoisten oleskelu- ja ajanviettopaikkojen puute Uudessakaupungissa on myös asia aivan erikseen. Uskon kuitenkin, että pienellä työllä Uudestakaupungista saataisiin entistä nuorisoystävällisempi. Halua on, mutta teot puuttuvat vielä.
Hugo Pirppu
Kirjoittaja on lukiolainen
Uudestakaupungista