Juhlallisen jumalanpalveluksen jälkeen yhdistyksen puheenjohtaja Yrjö Poukka avasi lipun vihkiäiset. Lippu kannettiin sisään suljettuna airuitten saattamana, juhlamarssin soidessa.
Lipun naulauksen suoritti yhdistyksen varapuheenjohtaja, lipun lahjoittaja Kauno Pietilä . Kirkkoherra Juhana Markkula vihki ja siunasi lipun, joka näin saattoi liittyä Kaatuneitten muistopäivän perinteiseen kulkueeseen. Uutta lippua kantoi Sampo Lipponen .
Seppelten laskun lippulinnassa oli uusina lippuina nyt Kaatuneitten Omaisten Liiton ja Vakka-Suomen Sotaorpojen lippu. Perinteisen seppeleenlaskun jälkeen seurakuntakodissa vietettiin ohjelmallista vihkiäisjuhlaa.
Kaupungin tervehdyksen toi rehtori Jukka Silvola . Uuden lipun suunnittelija Pirjo Koskenrouta esitteli lipun symboliikkaa ja sotaorpojen tunnuksen historiaa. Kauno Pietilä kertoi juhlaväelle lapsuuden muistojaan isän sotaan lähdöstä Kalannin asemalta ja omakohtaisista tuntemuksista Kalannin hautausmaalla tapahtuneesta isän hautajaisista.
– Kalantiin tuli seuraavana talvena ruumishuoneelle yksitoista kaatuneen arkkua ja omaisia oli kutsuttu sinne katsomaan. Haudankaivaja avasi arkkuja; kaikkia arkkuja ei saanut avata. Haudankaivajalla oli tuskanhiki vaikka oli kylmä talvi-ilma. Olin äitini kanssa katsomassa. Minä en katsonut isäni arkkuun, mutta äitini tunnisti miehensä, Pietilä sanoi puheessaan.
– Kirkkoaidan vieressä harhaili itkua huutavia naisia. Tilanne oli kaoottisen näköinen. Ajattelin lohduttaa heitä, mutta en pystynyt tekemään mitään. Itsekin olin lohdutuksen tarpeessa. Koska kaatuneiden arkkuja oli paljon, äitini pyysi papilta, että olisiko mahdollista järjestää hautauksia pienemmissä ryhmissä. Minun isäni hautaustilaisuudessa oli kolmen kaatuneen hautaus, Pietilä jatkoi.
Pietilä kertoi puheessaan ihmetelleensä, miten hänen äitinsä sai 60 hengen hautajaiset järjestettyä puutten aikana.
– Kerroin alussa, että Kalannin pappi, rovasti Heininen, ei pystynyt toimittamaan tietoa isäni kaatumisesta. Hän soitti meille sodan jälkeen, kun hän oli jo eläkkeellä Uudessakaupungissa, ja pyysi saada tulla käymään. Otimme äidin kanssa hänet vastaan. Hän toi silloin virallisen kaatumisilmoituksen yli kymmenen vuotta tapahtuman jälkeen. Pappi hoiti tehtävänsä vastuuntuntoisesti loppuun asti, Pietilä kertoi puheensa lopussa.
Sotaorvon kokemuksia valottivat myöskin sotaorvon, kunnallisneuvos Pertti Vuolan runot, Merettarien Runokuoron esittäminä. Kalantilaisjuurisen Susanna Mäntylän laulut ja lopuksi yhdessä laulettu suvivirsi herkistivät tunnelmaa.
Pirjo Koskenrouta
