Sanonnan varhaisimmat muuttajat, kiurut, ovat saapuneet helmi-maaliskuussa. Osa kiuruista myös talvehtii Suomessa, vaikka suurin osa viettää talvikauden Länsi- ja Keski-Euroopassa. Niinpä kiurut ovat paikalla etuajassa. Kiurun laulusta kuluu vielä monin paikoin maata reilusti yli kuukausi kesään.
Ensimmäiset peipot saapuvat varhain maalis-huhtikuun taitteessa, joten useimmiten ensimmäisestä havainnosta kuluu kesän alkuun viikkoja. Kiurujen tapaan peipotkin talvehtivat Euroopassa. Jotkin yksilöt voivat myös talvehtia lintujenruokintapaikkojen tuntumassa. Peipon tunnusomainen laulu tuo kieltämättä jo kesän tuntua kajahtaessaan heleästi keväisessä illassa.
Kesän kynnyksellä saapuva västäräkki muuttaa pidemmän matkan kuin edelliset lajit. Pieni hyönteissyöjälintu lentää Suomeen huhti-toukokuussa Lähi-Idästä tai Koillis-Afrikasta.
Näin pitkälle muuttomatkalle lähtiessään västäräkit ovat varsin epävarmoja siitä, kuinka pitkälle kevät on edennyt Suomessa. Kaikeksi onneksi ne voivat jäädä matkan varrelle odottelemaan, jos kevät näyttäisi olevan myöhässä.
Västäräkit ovat alkuaan etenkin virtaavien vesistöjen varrella viihtyviä lintuja. Laji on levittäytynyt rohkeasti myös kulttuuriympäristöihin ja elänyt jo pitkään ihmisasutusten lähettyvillä.
Västäräkki voi pesiä hyvin mielikuvituksellisissa paikoissa esimerkiksi ulkorakennuksissa, kuisteilla ja halkopinoissa. Vaikka pesäpaikaksi olisi valikoitunut jokin ihmisten kannalta epäkäytännöllinen paikka, on linnuille annettava pesintärauha.
Västäräkkiin liittyy monia kevääseen ja kylvöonneen liittyviä uskomuksia. Monet liittyvät västäräkin kykyyn rikkoa vesistöjen jääkansia. Saapuuhan lintu juuri sopivaan aikaan keväisin jäiden lähtiessä. Keväisissä kyntötöissä västäräkit ovat olleet onnea tuovina seuralaisina, pyydystäen liikkeelle lähteviä hyönteisiä.
Sanonnan viimeinen lintu on kesän airut pääskynen eli pääsky. Suomessa tavataan kolmea pääskylajia, joista yleisin on haarapääsky. Kaksi muuta pääskyämme, räystäspääsky ja törmäpääsky, ovat molemmat Suomessa erittäin uhanalaisia. Kaikki pääskylajimme ovat taantuneet viimeisten vuosikymmenten aikana.
Varsinaisten pääskyjen lisäksi meillä esiintyy myös hyvin paljon niiden näköinen ja elintavoiltaan samankaltainen laji, tervapääsky. Laji kuuluu kiitäjien heimoon ja on erikoistunut lentävään elintapaan: linnut viettävät suurimman osan elämästään ilmassa vältellen maahan laskeutumista. Tervapääskyt saapuvat Suomeen myöhään, toukokuussa tai vasta kesäkuun puolella.
Perinteinen sanonta ei siis ole kovin tarkka kalenteri. Silti siinä mainittujen lintujen saapuminen ilahduttaa erityisen paljon joka kevät – kesä on jälleen lähempänä jokaisen tulijan myötä.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala