Nyt tämä järjestelmä on uhattuna. Usealla paikkakunnalla vapaaehtoisten määrä on huvennut. VPK:t vanhenevat. Esimerkiksi Uudenkaupungin VPK:ssa ei ole enää lainkaan nuoriso-osastoa. VPK:n päällikkö Jere Flemmig kertoo, että ydinporukka vanhenee, mutta uusia ei tilalle tule (US 23.5.). Uudenkaupungin VPK on pystynyt vielä hoitamaan hälytykset, mutta tilanne alkaa olla kriittinen. Flemmingin mukaan hälytyslistalla on parikymmentä henkilöä, mutta käytännössä valtaosan tehtävistä hoitaa vain seitsemän ja useimmat heistä ovat vähintään kuusikymppisiä.
VPK ottaisi mielellään uusia nuoria toimintaan. Jäsenmäärän kasvattaminen ei ole helppoa, kun nuoret lähtevät täältä muualle opiskelemaan. Vaikka VPK:n toiminta kiinnostaisi, nuoret siirtyvät muuton myötä muihin sopimuspalokuntiin.
VPK-toiminnalla on toinenkin haaste. Hälytyksiä tulee ympäri vuorokauden. Vapaaehtoisten on yhä vaikeampi lähteä hälytyksiin, kun työpaikoilla tilanne on tiukentunut. Työvoimapula aiheuttaa sen, että töissäkin on pulaa tekijöistä, työkavereitakaan ei voi jättää pulaan. Vaikka kaikki ymmärtävät, kuinka tärkeää VPK-toiminta on, silti töistä lähteminen hälytyksiin on vaikeaa.
Uudenkaupungin VPK ei paini yksin tämän haasteen kanssa. Myös muilla sopimuspalokunnilla on pulaa nuorista vapaaehtoisista. Usein väen vähyyttä on eniten siellä, missä VPK on pelastustoiminnan kivijalka.
Pelastustoiminta siirtyi vuodenvaihteessa uusille hyvinvointialueille. Tämäkin ongelma kaatuu siis viime kädessä Varhalle.
Teija Uitto