Nyt paloaseman hallissa odottaa virallista käyttöönottoa upouusi, kuusipyöräinen mönkijä.
– Mönkijä on kätevä maastopaloissa. Saa sammutuskalustoa mukaan, eikä miesten tarvitse raahata letkuja perässään, kuvailee Uudenkaupungin VPK:n päällikkö Jere Flemming .
Mönkijä on mukana paitsi VPK:n sammutustehtävissä myös pelastuslaitoksen apuna ensivastetehtävissä, sillä mönkijän lavalla on helppo kuljettaa ihmisiä.
VPK saa tiedon heti Erica-hätäkeskustietojärjestelmästä, kun mönkijälle on käyttöä.
– Kun on vähintään 200 metriä tiestä, tulee mönkijä mukaan, Flemming kertoo.
Omia mönkijöitä ei ole läheskään jokaisella sopimuspalokunnalla. Flemmingin mukaan Pyhämaassa sellainen on ja samoin Rautilan VPK:lla.
1000-kuutioinen mönkijä kulkee 60 km/h ja mikä tärkeintä se on rekisteröity.
– Vanha ei ollut rekisterissä. Se oli vähän villi, ei saanut ajaa yleisillä teillä, Flemming naurahtaa.
Uusi on maalattu VPK:lle sopiviin väreihin eli punaiseksi keltaisin yksityiskohdin. Vanha vihreä mönkijä ei sopinut edes väritykseltään käyttöön, sillä se oli kaupungin maamittauslaitoksen vanha kulkupeli.
Varusteineen kuusipyöräisen mönkijän hinta on noin 25 000 euroa. Siihen Uudenkaupungin VPK on hakemassa avustusta palosuojerahastolta.
VPK:lla ei omaa kalustoa ole juurikaan mönkijän lisäksi, mutta he ovat mukana kierrossa, jossa pelastuslaitoksen vanhaa kalustoa siirtyy heidän käyttöönsä. Kierto ei kuitenkaan tarkoita sitä, että VPK:n käytössä olisi loppunajettuja kulkuneuvoja.
– Meillä on ihan viimeisen päälle kalusto, Flemming vakuuttaa.
Vuodessa mönkijää vaativia tehtäviä on viidestä kymmeneen, joskus enemmänkin. Erityisesti vaikeissa maastoissa se on ylivertainen.
– Pyhärannassa olisi saanut olla kymmenenkin mukana, Flemming muistelee viiden vuoden takaista suurta maastopaloa.
Mönkijän perään saa kelkan, jolla voi kuljettaa loukkaantunutta. Myös kärryä mönkijän kuljetusta varten päivitetään aikanaan.
Sopimuspalokunnille on tavoiteaikana päästä liikkeelle 5–10 minuutissa hälytyksestä, sopimuksesta riippuen. Flemming kertoo, että Ugin VPK pääsee arkisin kuudessa ja viikonloppuisin kahdeksassa minuutissa.
Pelastuslaitoksella tahti on paljon rivakampi, sillä liikkeellä pitäisi olla minuutissa. Suurempiin paloihin väkeä lähtee aina suuremmalta alueelta.
– Meillä oli 115 tehtävää viime vuonna. Se rupeaa olemaan paljon tälle porukalle, Flemming myöntää.
Ydinporukka vanhenee, eikä uusia tule tilalle.
– Listalla on 20 nimeä, mutta aktiivisia heistä on kymmenkunta. Viime vuonna laskin, että seitsemän hoiti 2/3 tehtävästä. Ja ikää heillä on monella 60 tai yli. Kriittisellä pisteellä ollaan, Flemming myöntää.
Hänelle sopimuspalokunta on henkireikä ja vastapainoa toimistotyölle. Välillä on pitänyt lähteä kesken kauppareissun ja jättää vaimo ostoksille, mutta kaikille nopeat hälytykset eivät sovi.
– Varsinkin päivisin on vaikea saada väkeä liikkeelle. Itselleni se on helppoa, olen välillä ottanut läppärin mukaan asemavalmiushälytykseen ja tehnyt töitä aseman pöydällä.
Uusia nuoriakin on tullut aika ajoin, mutta yhtä usein he myös lähtevät toisille paikkakunnille. Moni lähtijöistä on kouluttautunut alalle, mutta aikaa ei enää ole kotiseudun VPK:lle.
Flemming suosittelee nuoria ainakin kokeilemaan.
– Tämä on antoisa harrastus, eikä maksa mitään. Saa varusteet ja koulutuksen sekä hälytykset puhelimeen.
Ugin VPK:lla ei ole tällä hetkellä nuoriso-osastoa. Muutama alaikäinen on toiminnassa mukana, mutta he osallistuvat aikuisten toimintaan.
– Meille voi tulla maanantaisin klo 18 tutustumaan toimintaan ja katsomaan, olisiko se oma juttu, Flemming kehottaa.