– Näin se on ollut ennenkin näiden perhepäivien yhteydessä, erämiesten puheenjohtaja Veli-Matti Virtanen tuumailee lämmittävien laavutulien vieressä.
Mutta kun ulos ja luontoon lähdetään, niin sitten lähdetään ja varaudutaan. Virtasen kanssa tulee juttua siitä, kiinnostaako metsästys harrastuksena nuoria.
– Kyllä kiinnostaa. Meidänkin yhdistyksessä on heitä mukana, alun toisella kymmenelläkin olevia. Mitään erityistä nuorisojaostoa ei meillä ole vaan nuoret otetaan mukaan toimintaan tasavertaisina, Virtanen sanoo.
Metsästysharrastuksen pariin on tullut myös enenevässä määrin naisia, joten mitään äijäkerhoja eivät yhdistykset ja seurat enää ole.
Perhepäiville tulleet saivat tutustua myös metsästyskoiriin. Ainakin Pike, Messi ja Luke odottivat säästä huolimatta, intoa pursuen, niin kuin kunnon metsästyskoiralle kuulukin. Ja kyllä, Messillä on kuulemma nimiyhteys tuohon kuuluisaan pallonpotkijaan.
Sateelta suojassa odotteli pilttuussaan kävijöitä ja paijaajia myös Rauno-poni. Hyvä nimi sekin sen puoleen…
Joustakin viriteltiin ja kymppejä ammuttiin. Jousimetsästys on oma taitolajinsa sekin. Linnut saivat pönttöjä ja maalle kuuluvaan tapaan maitotonkkaan yritettiin heitellä lypsyvälineitä. Ihan itse ideoitu tarkkuusheittokisa.
Laavutulen loimussa on hyvä keskustella myös metsästyksestä ja riistanhoidosta yleensä. Joka ei ole sitä, että mennään vain metsään saalistamaan, vaan vaatii paljon työtä talkoo- ja vapaaehtoispohjalta.
– Riistanruokintapaikat, nuolukivet, riistapellot, laskennat ja viranomaisille annettava apu, Virtanen luettelee muutamia toimintaan kuuluvia asioita.
Viranomaisyhteistyö on myös sitä, että jos pyyntö jonkun loukkaantuneen eläimen jäljittämiseksi tulee vaikka keskellä yötä, matkaan lähdetään. Mainittujen lisäksi Virtanen nostaa esille myös kosteikot vesilinnuille ja muillekin siivekkäille. Itsellään hänellä on myös yksityistä suojelumetsää.
– Myös pienpetojen pyynti on riistan ja luonnon kannalta tärkeää. Supit, minkit ja muutkin tekevät isoa vahinkoa. Kalannissakin olemme tähän panostaneet, Virtanen kertoo.
Tämän hetkisenä projektina Kalannin Erämiehillä on luontopolku Kalannin koulun viereen. Muutkin asiasta kiinnostuneet tahot ovat tervetulleita mukaan hankkeeseen.
Jos metsästys harrastuksena antaakin paljon, se myös ottaa, aikaakin. Ilman vapaaehtoisuutta ei homma onnistusi.
Metsästyksessä myös koira ja hyvä sellainen on hyvin olennainen asia. Laavulle kokoontuneet kertovat omista kokemuksistaan. Joillakin on muistoja metsästyskoiran ja mäyrän kohtaamisista. Siinä leikissä ei koira ole aina se vahvin. Ja osaa ovela kettukin koiraa juoksuttaa.
Monet tuskailevat alati kasvavan peurakannan kanssa. Metsästäjät tekevät kuitenkin parhaansa resurssiensa mukaisesti Kalannin alueellakin. Petoeläimet saattavat myös ajaa sorkkaeläimiä ihmisten ilmoille, jolloin tuntuu, että niitä on joka puolella.
– Petoeläimiä tarvitaan sopivassa määrin. Kannanhoidollinen metsästys on kuitenkin tarpeen niidenkin suhteen, Virtanen painottaa.
Myös ihmisen ja suden kohtaaminen on nykyään yleistynyt. Asumusten liepeille tai pihalle tulleesta sekä uhkaavan tuntuisesta kohtaamisesta Virtanen opastaa soittamaan hätänumeroon.
Havainnoista on syytä muutenkin ilmoittaa petoyhdysmiehelle. Sudet, etenkin nuoret vaeltajat, saattavat liikkua hyvinkin laajalla alueella. Vakiintuneille reviireille niillä ei ole tulemista.
Tulokas alueellemme on myös villisika, josta siitäkin toivotaan havainnot ilmoitettavan. Havaintoja tästä saparohännästä on myös Kalannin alueelta.
Metsästyksestä turistaessa sade vain jatkuu, laulu- ja mustarastas lurittavat ja punarinnankin tiuku soi. Vaikka sää ei nyt suosinutkaan, Erämiehet toivottavat jatkossakin tervetulleiksi tapahtumiinsa.
Rauno Laine
