Haahkan kanta on vähentynyt dramaattisesti Itämerellä viimeisten vuosikymmenten aikana. Haahkojen pitkäaikaisseurannan perusteella tiedetään, että Tvärminnen tutkimusalueella esiintyvien lintujen määrä on taantunut reilusti alle puoleen siitä, mitä se oli kolmekymmentä vuotta aiemmin. Myös muut Itämeren haahkapopulaatiot ovat ahdingossa.
Haahkojen vähenemiselle on löydettävissä monta syytä. Merikotkien lisääntyvä määrä on yksi. Haahkanaaraat ovat kokonsa puolesta turvassa monilta pedoilta, mutta suurelle merikotkalle ei tuota ongelmia saalistaa hautovia naaraita.
Ulkosaariston paljailla luodoilla pesineet haahkat ovat siirtyneet pesimään lähemmäs rannikkoa. Kun pesäkuoppa on tyypillisesti ollut avoimella kalliolla ja lintu on luottanut suojaväritykseensä, pesivät haahkat nykyään entistä useammin metsäisillä saarilla kasvillisuuden suojassa.
Lähempänä rannikkoa haahkoilla on kuitenkin muita uhkia. Vieraslajit minkki ja supikoira voivat helposti tuhota kokonaisen saaren haahkapopulaation pesinnän syömällä munat ja tappamalla emolintuja. Pienpetojen lisäksi haahkojen munat maistuvat myös lokeille ja variksille.
Lukuisten petojen yhteisvaikutus onkin tiettyä yksittäistä lajia pahempi. Merikotkien hätyytellessä aikuisia haahkoja huomaavat muut pedot tilaisuutensa tulleen. Ne käyvät ahnaasti munien tai pienten poikasten kimppuun, kun emot pakenevat henkensä edestä.
Petojen aiheuttama paine näkyy myös haahkojen pesintäajoissa. Aiemmin poikaset kuoriutuivat kaikki samoihin aikoihin toukokuussa. Nyt perinteisen aikataulun mukaisesti pesivät linnut ovat ongelmissa: vastakuoriutuneiden poikasten kanssa merelle suuntaavat emot johdattavat usein pesueensa tuhoon. Merikotkat ovat oppineet odottamaan pesästä lähteviä poikasia ja nappaavat helpon saaliin.
Moni haahkanaaras pesii nykyään myöhemmin ja poikaset kuoriutuvat vasta kesäkuussa. Tästä huolimatta harva poikanen selviää edes ensimmäisestä kesästään.
Haahkojen pääasiallista ravintoa ovat sinisimpukat. Ilmaston lämmetessä myös Itämeri lämpenee. Sen seurauksena sinisimpukat laihtuvat, kun ne eivät enää pysty viettämään talvia lepotilassa. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös siihen, että meriveden suolapitoisuus vähenee. Se johtaa siihen, että simpukoita on vähemmän.
Haahkanaaraat eivät juuri syö hautoessaan. Ne tankkaavat talven ja alkukevään aikana vararavintoa, jotta jaksavat paastota. Jos ravintotilanne on heikompi, ei naarailla ole voimia aloittaa pesintää ajoissa. Yhdessä lisääntyvien saalistajien aiheuttaman paineen kanssa naaraat voivat jättää pesinnän kokonaan välistä.
Haahka on uhanalainen lintu koko Euroopassa, ja maailmanlaajuisestikin laji on silmällä pidettävä. Euroopan haahkoista noin kymmenesosa pesii Suomessa.
Ikoninen haahka tekee Itämeren tilaa näkyväksi – monimutkaisessa ravintoverkossa on useampi hauras kohta.