Ylioppilaiden kävellessä saliin Jean Sibeliuksen sävelmien soidessa, yleisössä kaiveltiin taskuista ja laukuista kameroiden lisäksi nenäliinoja. Tänä vuonna Uudenkaupungin lukion opiskelijoista 74 ja kaksoistutkinnon suorittaneista kolme saivat painaa ylioppilaslakin päähänsä.
Lukion rehtorin Esa Pirkolan tervehdys uusille ylioppilaille kuultiin nauhoitetun videon muodossa, sillä Pirkola itse osallistui tyttärensä lakitustilaisuuteen toisaalla. Viime vuosia maailmaa ravistellut pandemia sekä muuttuva maailmantilanne ovat värittäneet nyt valmistuvien opiskeluja. Pirkola kiittääkin puheessaan kotijoukkojen tuen lisäksi koulun henkilökuntaa.
– Lukio on yleissivistävää oppia, mutta siellä opitaan myös hyvyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Iloitaan nyt sivistyksestä, kovasta työstä ja tästä saavutuksesta, Pirkola kehottaa.
Esa Pirkolan tervehdyksen jälkeen puheen piti Uudenkaupungin yrittäjien puheenjohtaja Martti Luotonen , joka muistutti, ettei tulevaisuuden varalle kannata tehdä liikaa suunnitelmia.
– Kannustan kokeilemaan uusia asioita, sillä ei ole olemassa yhtä oikeaa polkua. Liikaa ei myöskään kannata miettiä tulevaisuutta. Toista samanlaista päivää ei tule olemaan, joten nauttikaa tästä päivästä, olkaa kiitollisia ystävistä ja kokemuksista, muistuttaa Luotonen.
50 vuotta sitten valkolakin saaneiden riemuylioppilaiden tervehdyksen uusille ylioppilaille välitti lääkintäneuvos Auvo Rauhala .
– Vuonna 1968 Pariisissa alkoivat opiskelijamellakat, jotka levisivät myös muualle Eurooppaan. Suomeen liikehdintää tuli hieman myöhemmin, mutta liike vaikutti opiskeluaikanamme ja ylioppilaaksi valmistuttuamme vuonna 1973, kertoo Rauhala.
Rauhalan mukaan kapinaa ja kyseenalaistusta kuitenkin tarvitaan aina siihen, jotta maailma muuttuisi.
– Siihenkin aikaan oli bensa kallista ja ydinvoimaloita rakennettiin. Somea ei onneksi ollut, joten saatiin mokailla ihan rauhassa, Rauhala sanoo ja saa yleisön nauramaan.
Myös Rauhala on sitä mieltä, ettei tulevaisuuden varalle kannata tehdä liikaa suunnitelmia.
– Miten tahansa suunnittelettekin elämänne, se ei mene niin, ja hyvä niin. Kohtaamiset, erehdykset ja vastoinkäymiset voivat tarjota uusia kokemuksia, joten käyttäkää ne hyväksi, ohjeistaa Rauhala.
Rauhalan mukaan onnellisimmat ja pitkäikäisimmät ihmiset elävät arvojensa mukaisesti ja myönteistä elämää. Rauhala kehottaakin tekemään sitä mitä rakastaa ja sitä missä on hyvä.
Juhlan kohokohta oli tietysti ylioppilaiden lakitus, jossa jokainen sai vuorollaan hakea todistuksensa ja oman ylioppilaslakkinsa. Kaikki tuoreet ylioppilaat painoivat yhtä aikaa lakit päähänsä, jonka jälkeen laulettiin vanha ylioppilaslaulu, Gaudeamus igitur .
Viimeisenä puheen piti juuri valkolakkinsa saanut Silja Pietilä . Pietilä oli pyytänyt kanssavalmistuneita kuvailemaan yhdellä adjektiivilla opiskeluaikaa.
– Ahdistava, rankka, sekainen, itkuntäyteinen, Pietilä luettelee ja jatkaa, että viimeiset vuodet ovat olleet vaikeita, viitaten myös viime vuosien kriiseihin.
Yksi sana oli kuitenkin ollut ylitse muiden, eikä siinä ollut negatiivista kaikua.
– Se sana oli ikimuistoinen ja sitä nämä vuodet ovat olleet. Kun on uupumuksesta, sairauksista tai henkilökohtaisista vaikeuksista huolimatta päässyt tähän hetkeen, on syytä olla itsestään ylpeä, oli todistuksessa mitä kirjaimia tahansa, Pietilä painottaa.
Loppuun Pietilä siteerasi Kaija Koota , hieman muokatuin sanoin.
– Korkkarit kattoon, tää ilta on meille, luokkatovereille ja ystäville. Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa, ja syksyn korotuksiin on ikuisuus aikaa.
Tilaisuuden jälkeen salin täytti puheensorina ja nauru, kun ylioppilaat huokaisivat helpotuksesta ja halasivat toisiaan.
– Tosi hyvä fiilis, helpottunut ja onnellinen, huudahtavat melkein yhdestä suusta ylioppilaat Emilia Nurmi ja Iida Korpijärvi .
Molemmat olivat kokeneet kirjoitukset rankoiksi, sillä tavoitteet olivat korkealla.
– Olen silti tyytyväinen omaan suoritukseen. Tein niin parhaani, kuin sillä hetkellä pystyin, Korpijärvi sanoo ja Nurmi komppaa.
Suunnitelmissa siintävät jo kesätyöt ja jatko-opiskelut.
– Nyt alkaa asunnon metsästys, Nurmi sanoo, muttei vielä tiedä metsästetäänkö sitä Helsingistä vai Tampereelta, sillä hän on Helsinkiin vielä varasijalla.
Tilaisuuden jälkeen tuoreet ylioppilaat lähtivät iloisin ja odottavin mielin kohti omia, ansaittuja ylioppilasjuhliaan.
Sanni Artiola
