Kyykäärmeen siirtämisestä

0

Pitää sukeltaa käärmeen nahkoihin, jotta ymmärtää sen sielunelämää. Ei varmaan tunnu kyystä kivalta, kun rouva sen nähdessään kirkuu miehelleen täyttä kurkkua ”apua – täällä on käärme!” Ja mies sitten hamuaa lähintä keppiä tappaakseen tunkeilijan. Onko eläminen kaikkien vihaamana kunnon elämää? Oikeasti käy kyytä sääliksi.

Ei taida kyyn rauhoittaminen kesäkuun alusta juurikaan asiaa muuttaa. Pihapiirissä olevan tai muuten ihmiselle tai kotieläimelle vaaraa aiheuttavan kyyn voi ottaa kiinni ja siirtää, ja – jos se ei ole mahdollista – tappaa. Vaikka tappaminen on viimesijainen keino niin eikö pihalla oleva kyy ainakin lapsille ole riski ja aiheuta vaaraa – jolloin..?

Kyyn kiinni saaminen haarakepillä on vaativa temppu. Se ei kauaksi aikaa jää odottelemaan siirtoa. Ja siirtäminen kannellisessa ämpärissä muualle on naiivia viherpiiperrystä. Jotta sen ilman puremia saa ämpäriin, pitää olla hitsaushanskat käsissä. Jos kyse on 1 x 2 km kokoisesta saaresta, jossa on 20 kesämökkiä niin kenen takapihalle sen kyyn kannan jotta se ei heti palaa takaisin?

Kyy on kiintynyt nykyisiin maisemiinsa kolmesta syystä. Sillä on ravintoa, parittelukaveri sekä hyvä talvipesä horrostamiseen. Mikäli siirrän kyyn mantereelle johonkin lähimetsään (onko sekään hyvä idea?) lyön vetoa, ettei tämä kyy näe seuraavaa kevättä livenä. Se tuskin pärjää hengissä sille oudossa ja uudessa ympäristössä.

Joten annetaan kyyn luikerrella rauhassa pois. Jos se alkaa asustella mökin rappusten alla, näyttäytyy alvariinsa kesäkeittiössä tai pelästyttää klapipinossa, niin siitä vaan siirtohommiin. Itselläni on ”jos se ei ole mahdollista” -tilanteita varten petkeli, jolla päästän kyyn käärmeitten taivaaseen.

P.S. Rauhoitetun rantakäärmeen tappamisen arvo on 255 euroa. Kyyn kohdalla tällaista maksua ei ole.

Tarmo Kangas

saarimökkeilijä