Vaihtelevat maastot ja luonnosta nauttiminen ulkoilmassa ovat asioita, joita maastopyöräilyharrastuksessa pääsee kokemaan. Uudessakaupungissa varsinaisia harrastajia on reilu satakunta, mutta satunnaisia pyöräilijöitä on huomattavasti enemmän johtuen harrastamisen matalasta kynnyksestä.
Vakka-Suomen Latu järjestää jokaisena sunnuntaina ohjatun pyöräilylenkin, jonka tarkoituksena on juuri houkutella mukaan uusia harrastajia matalalla kynnyksellä. Lenkkien ohjaajana toimii uusikaupunkilainen Timo Majuri, joka on harrastanut maastopyöräilyä seitsemän vuotta.
– Olen sellainen ihminen, että pelkkä maantiepyöräily saattaisi kyllästyttää, kun on vain tasaista tietä. Maastossa liikkuessa sen sijaan tulee paljon vaihtelua maisemien ja myös erilaisten pomppusten polkujen kautta, Majuri kuvailee.
”Matalan kynnyksen lenkin” tarkoituksena on, nimensä mukaisesti, houkutella pyöräilijöitä mukaan matalalla kynnyksellä, niin että myös ensikertalaiset pääsevät ryhmässä kokeilemaan maastoreittejä. Lenkeillä ajetaan sen mukaan, minkä tasoisia osallistujia on mukana.
Kokeneimmille harrastajille KaPa-Bikes on tarjonnut kovempaa sykettä sekä haastavampia reittejä, mutta Ladun lenkeillä kyse on enemmän fiiliksestä kuin sykkeestä.
– Vaikka kokeneempia pyöräilijöitä käy myös näillä lenkeillä, ollaan pyritty pitämään sykkeet matalalla ja nauttia enemmän luonnosta sekä kavereiden kanssa pyöräilemisestä, Majuri kertoo.
Itse aloittelevan harrastajan ei periaatteessa muuta tarvitse miettiä pyörän satulassa, kun löytää sopiva reitti metsässä. Liian vaikeita polkuja ei kuitenkaan pidä lähteä heti ensikokemuksina ajamaan, ettei haavereita tule.
Polkuja löytyy niin alamäki- kuin ylämäkipainotteisia, mutta myös rauhallisempia tasaisia alustoja.
– Reittejä löytyy aina, kun lähtee metsään. Polkuja löytyy paljon sellaisia, joissa ihmiset ja eläimet ovat kulkeneet ja niitä pitkin pyörät pääsevät helposti.
Kokeneimmille pyöräilijöille toki on helpompaa löytää reittejä, mutta aloitteleville helpotusta tuovat monet karttasovellukset. Sovelluksista löytyy muun muassa valmiita reittejä, joita pyöräilijät ovat valmiiksi ajaneet läpi.
– Aloittelijalle hyvä karttapalvelu on Trailmap, jonne on eri värein merkitty reittejä vaikeustasojen mukaan. Ei tarvitse lähteä heti vaikeimmasta päästä, kun palvelusta näkee selvästi vaikeustasot. Hiunjärven ympäristö lienee sopiva paikka aloittelijalle, Majuri huomauttaa.
Hän myös sanoo, että hakemalla netistä löytää kyllä monia erilaisia karttasovelluksia. Yhdeksi vaihtoehdoiksi hän myös mainitseejälki.fi-palvelun.
– Valmiiksi ajettuja reittejä voi ladata itselleen. Itse olen tallentanut maastokarttoihin ajamiani reittejä ja sieltä pystyy katsomaan, että kun täältä on aikaisemminkin pyöräilty niin todennäköisesti jonnekin pääsee sitä reittiä pitkin.
Majuri on jo sen verran kokenut pyöräilijä, että hän harvoin enää pyöräilee kartan avulla. Koskaan ei tiedä, minne polku vie, ja sekös on mielenkiintoista.
– Jos välillä yksinään tai porukkalenkillä pyöräilee, niin harvoin päätyy sinne, minne on alunperin aikonut pyöräilevänsä.
Liian vaikeiden reittien kokeilemisen lisäksi aloittelijan on hyvä muistaa ettei heti lähde ostamaan markkinoiden kalleinta pyörää, vaikka hyvät varusteet helpottavat maastossa kulkemista.
– Ihan normaaleilla ulkovaatteilla käytännössä pärjää. Pyöräilykypärä on ehdoton ja pyörässä olisi hyvä olla jonkinlaista maasto-ominaisuutta, kuten joustoa ja vähän leveämpää rengasta.
Monipuolisuus on Majurin mielestä maastopyöräilyn valtti. Harrastaa voi monella tavalla ja itse voi vaikuttaa aika lailla kaikkeen.
– Pystyy soveltamaan monen mieltymyksen mukaan esimerkiksi eri maastojen kautta. Voi pyöräillä fiilistellen tai mennä haastavaan maastoon ja nauttia siitä.
– Porukkalenkeiltä on kiva aloittaa, koska sieltä saa hyviä vinkkejä ja kokemuksia hyvistä poluista tai varusteista. Se on hyvä tapa aloittaa maastopyöräily, Majuri päättää.
Ensikosketus metsään pyörän selässä
Elämässä kannattaa lähteä kokeilemaan uusia asioita rohkeasti ja avoimin mielin. Tykkään kyllä pyöräillä ja pyörä on ollut omistuksessa varmaan neljävuotiaasta lähtien. Kertaakaan en kuitenkaan ole pyörällä lähtenyt maastoon.
No tämäkin kokemus tuli sitten koettua, kun astuin ensimmäistä kertaa maastopyörän satulaan ja se ei todellakaan tunnu samanlaiselta, mitä tavallisessa pyörässä. Ensinnäkin kyseessä oli niin sanottu ”läskipyörä” eli pyörä oli varustettu erittäin paksuilla maastorenkailla. Sen huomasi varsinkin ohjatessa, sillä ohjaustangon kääntäminen tuntui raskaalta ja tuntui, kuin paksut renkaat eivät kääntyisi tarpeeksi ripeästi.
Minulle kuitenkin kerrottiin, että ohjaaminen helpottuisi, kun pääsisimme asfaltilta pois metsän poluille.
Eipä aikaakaan, kun pääsimme Hiunjärven ympäristön nopeakulkuisille metsäpoluille. Ensikertalaisen jännitys alkoi pikkuhiljaa häviämään, kun pyörä alkoikin käyttäytymään hyvin polulla, niin kuin minulle oli uskoteltu.
Vauhti oli sopivaa eikä pyöräileminen tuntunut raskaalta. Edelleen luottoa ei kuitenkaan ollut täysin siihen, että pyörä menisi joidenkin isojen kantojen päältä tai tiukkojen ja kapeiden mutkien läpi.
Hyvä vinkki oli kuitenkin se, että jos pyörän etupää pääsee läpi, niin peräpää tule mukana. Eli kyllä niillä maastopyörillä isommankin haasteen yli pääsee.
Voin sanoa, että pelkkä tunnin pyörälenkki Hiunjärven maastossa riitti siihen, että maastopyöräily on todella monipuolinen laji, jota voi harrastaa melkein kuka tahansa.
Porukkalenkki osoittautui myös hienoksi mahdollisuudeksi ensikertalaiselle, koska kokeneemmat harrastajat opastivat, neuvoivat ja kertoivat pyörän mahdollisuuksista ja käyttäytymisestä.
Tykkään itse tehdä asioita omatoimisesti ja omassa rauhassa, mutta porukalla tehty työ tai liikkuminen on myös mukavaa. Maastopyöräily mahdollistaa kumman tahansa lähestymistavan.
Ei muuta kuin ulos ja metsään tai sunnuntaina porukkalenkille!
Eero Siivonen
