Loputon kiinnostus historiaan kuljettaa vakkasuomalaisia metallinetsijöitä pellolta toiselle ja metsäsaarekkeelta kallion juurelle. He ovat löytäneet muun muassa merovingiaikaisia rapusolkia, viikinkiaikaisia rahoja, rautakautisen korvalusikan ja tapettuja miekkoja.
– Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja on mahtavaa osallistua sen tutkimiseen. Myös löytämisen riemu kiehtoo. Sadan puollonkorkin jälkeen maasta voi löytyä vanha kolikko, Mikko Tammelin Vakka-Suomen metallinetsijöistä kertoo.
Tammelin ei tosin pistä yhtään pahakseen sitäkään, että metallinpaljastimen ja lapion kanssa kävely myös kohottaa kuntoa.
– Jos vaimo ehdottaisi kuuden tunnin iltakävelyä, menisin kauhuissani sohvan alle piiloon, mutta metallinpaljastimen kanssa iltakävely onnistuu helposti, Tammelin nauraa.
Pohjattoman historiakiinnostuksen nimeen vannovat myös samaan porukkaan kuuluvat Oskari Heikkilä ja Pekka Huppunen. Heikkilä on harrastanut metallinetsintää vajaat 10 vuotta.
– Alkuperäinen kiinnostukseni heräsi lehtijutuista, joissa kerrottiin metallinetsimillä löydetyistä kultasormuksista ja menneisyyden miekkamiehistä, Heikkilä muistelee.
Huppunen on reilun vuosikymmenen harrastamisen jälkeen yhä innoissaan siitä, että hän voi tehdä samantyylisiä löytöjä kuin mitä arkeologitkin saattaisivat tehdä.
– Parhaiten muistan ensimmäisen metsälöytöni. Oli pimeä syysilta ja löysin metsästä yli tuhat vuotta vanhan keihäänkärjen ja pian sen ympäristöstä löytyi myös luun palasia, joten lopetin kaivamisen, etten riko hautarauhaa. Jotenkin löydön kammottavuus ja pimenevä ilta loivat erityistä tunnelmaa, Huppunen muistelee.
Vakka-Suomen metallinetsijöihin kuuluu väkeä ympäri Varsinais-Suomea, mutta eniten etsijöitä on alueen länsinurkalla. Suurimman osan löydöistä he ovat tehneet Raision ja Laitilan väliseltä alueelta sekä Vehmaalta ja Kalannista. Metallinetsijät lähtevät yleensä liikenteeseen 2–3 henkilön porukalla.
– Satunnaisesti meitä saattaa olla kymmenenkin samalla alueella. Etsintäalueemme on noin 100 kilometriä Turusta, mutta välillä vierailemme myös muissa maakunnissa, Tammelin kuvailee.
Metallinetsijät auttavat esimerkiksi maanviljelijöitä sillä, että he kantavat pelloilta löytämänsä metalliroskan pois viljelyksiä haittaamasta. Oli etsintäpaikka mikä tahansa, niin todennäköisin metallinetsijöiden tekemä löytö on alumiiniroska.
– Se aiheuttaa harmittavan hyvän signaalin ja siksi se on joka kerta pakko kaivaa ylös, Tammelin sanoo.
Metallinetsintään tarvitaan aina maanomistajan lupa ja ennen harrastuksen aloittamista on myös tutustuttava esimerkiksi muinaismuistolakiin. Etsijöiden on tarkastettava, ettei suunniteltua etsintäaluetta ole ennestään suojeltu. Tämä tieto varmennetaan Museoviraston verkkopalvelusta.
– Metallinetsijöistä ei koidu maanomistajalle haittaa ja suurin osa heistä suhtautuukin myönteisesti harrastukseemme. Pellot eivät mene viljelykieltoon, vaikka löydön tekisimmekin. Peitämme kaikki tekemämme kuopat ja keräämme roskat, Tammelin lisää.
Metallinetsintäkeikoille ei lähdetä kevyin kantamuksin. Etsijät pakkaavat mukaan metallinpaljastimen eli piipparin, lapion ja pinpointterin eli kavereiden kesken porkkanan, joka näyttää tarkan löytöpaikan sekä suljettavan pussin, johon löydöt jemmataan.
– Lisäksi pitää olla sovellus, jolla saa otettua löydön tarkat koordinaatit ylös, koska vanhoista esineistä tehdään ilmoitus Museovirastolle. Myös banaanit ja muffinssit kuuluvat jokaisen hyvän etsijän eväspussiin, Tammelin kertoo.
Tällä kertaa he ovat menossa etsintäretkelle Vehmaan Himoisissa sijaitsevalle pellolle. Läheltä on aiemmin löytynyt muun muassa roomalaisaikainen hautaröykkiö. Se jätetään kuitenkin visusti rauhaan, koska ennestään tunnettuihin muinaisjäännöksiin ei saa lain mukaan koskea.
– Alue on viikinkiaikaisen vesireitin varrella ja lähellä on ollut asutusta jo keskiajalla. Saatamme hyvinkin löytää jotakin, Tammelin uskoo.
Alle minuutin pellolla kävelyn jälkeen Huppusen laite päästää terävän äänen. Muutaman lapion iskun jälkeen maasta löytyy traktorin venttiilinosa.
– Historian kannalta epäkiinnostava. Tulihan tästä harmittavan hyvä signaali, mutta tällainen roskaksikin luokiteltava on hyvä noukkia pois pellolta, Huppunen toteaa ja työntää löydön taskuunsa.
Heikkilä löytää muutaman metrin päästä säilykepurkin osan. Huppunen puolestaan noukkii pellosta vanhan kuparinapin pintaosan. Tammelin kaivaa pronssiastian palan ja muutamaa minuuttia myöhemmin pellosta löytyy 1800-luvun talonpoikaisasun kukkanappi. Nämä eivät saa miehiä innostumaan, vaan löydöt ovat alueelle hyvin tyypillisiä.
– Hei, nyt on melko vahva ääni ja isot lukemat. Tulkaas katsomaan, Heikkilä huikkaa hieman kauempaa.
Hän ottaa pellon pinnasta pari lapion kärjellistä multaa ja tökkää pointterin kasaan. Heikkilä noukkii maasta jotakin ja pyyhkäisee siitä mullat hihaansa.
– Vuoden 1761 ruotsalainen ören kolikko. Se on kuparia ja toisella puolella on kirjaimet AF eli kuningas Aadolf Fredrik. Kolikko ei ole poikkeuksellisen harvinainen, mutta näyttäisi olevan harvinaisen hyvässä kunnossa, Heikkilä sanoo.
Kolikko on rahallisesti noin viiden euron arvoinen. Heikkilä kirjaa tarkat koordinaatit muistiin ja kuvaa kolikon Museovirastoa varten. Todennäköisesti Museovirasto ei halua kolikkoa, vaan se lahjoitetaan maanomistajalle.
Vakka-Suomen metallinetsijät, muut alan harrastajat ja sattumalta löytöihin törmänneet kansalaiset toimittavat Museoviraston arkeologisiin kokoelmiin vuosittain 2 000–3 000 esinelöytöä.
– Mieleenpainuvin löytöni on noin kymmenen vuotta sitten havaitsemani ruotsalainen yhden ören kolikko. Se on vuodelta 1724 ja löysin sen Aurajoen varrelta. Se oli ensimmäinen vanha rahalöytöni, Tammelin paljastaa.
Hetken mietittyään hän lisää, että hienoja löytöjä on valtava määrä. Parhaita löytöjä ovat myös useat ennestään tuntemattomat tai unohdetut rautakautiset asuin- ja hautapaikat.
– Yksittäinen erikoisin löytöni on ehkä pieni hopearengas, joka paljastui lopulta 1600-luvulla eläneen aatelisperheen metsästyshaukan nilkkarenkaaksi, Tammelin lisää.
Tosin nämä löydöt Tammelin oli tehnyt ennen kuin hän tältä Vehmaan reissulta löysi ensimmäisen karhunhampaansa. Se oli kavereiden kättelyn arvoinen suoritus.
– Se on rautakaudelta ja on valettua pronssia. Hammas on katkennut ripustuksen kohdalta, joten emme voi päätellä, onko tämä roikkunut naisten vaatetuksessa esimerkiksi kaulalla vai vyöllä. Löytö on äärimmäisen harvinainen, Tammelin lisää.
Vakka-Suomen metallinetsijät kertovat löydöistään yhdistyksen Facebook-sivuilla. Viime vuonna heitä oli useampi Mynämäessä, kun Heikkilä löysi osan viikinkikuningas Harald Sinihampaan hopeakolikkokätköstä. Sinihammas eli vuosina 911–986 ajanlaskun alun jälkeen.
Museovirasto teki paikalla arkeologiset kaivaukset ja alueelta löytyi noin sata hopearahaa ja kolmisenkymmentä viikinkiajan maksuvälineenä käytettyä pilkkohopean kappaletta. Löydössä oli rahoja noin 250 vuoden ajalta. Vanhin kätköstä löydetty raha oli vuoden 743 dirhemi.
Museovirasto onkin määritellyt metallinetsinnän kansalaistieteeksi. Siinä arkeologiasta ja historiasta kiinnostuneet yksityishenkilöt tekevät tutkimusta yhteistyössä ammattilaisten kanssa. Arkeologeille on tärkeää hahmottaa löytöjen ja löytöpaikan muodostama kokonaisuus. Toisinaan metallinetsijöiden löydöt saattavat paljastaa kokonaan uusia asuinpaikkoja, kalmistoja tai kauppayhteyksiä.
– Jokainen uusi löytö on palanen historian palapeliin, jota yhdessä kokoamme ammattilaisten ja muiden harrastajien kanssa, Tammelin kertoo.
Kun metallinetsijä antaa tiedot löydöstään Museovirastolle, hän samalla osallistuu arkeologista kulttuuriperintöä koskevan tiedon tallentamiseen. Löydön ilmoittaja voi verkkopalvelussa seurata esineen tunnistamiseen liittyviä toimenpiteitä.
– Selvitämme löydön historiaa ja erilaisilla nettifoorumeilla on laajat verkostot Suomeen ja ulkomaille. Yhteensä niissä on tuhansia jäseniä, joten löydöt jäävät meiltä harvoin tunnistamatta, Tammelin kuvailee.
Löydöissä ei aina ratkaise se, mikä on vanhin, arvokkain tai suurin, vaan tärkeää on myös esimerkiksi löydön myötä tullut seikkailuarvo.
– Lajin hienous on siinä, ettei koskaan tiedä, mitä maasta löytyy. Joskus tulee todettua, että en edes tiennyt tällaisenkin esineen olemassaoloa, kiteyttää Tammelin.
Seuraavaksi Huppunen tuo näytille juuri kaivamansa kokardin näköisen laatan. Laatan yläosassa on kruunu ja etuosassa on selkeästi erottuva Suomen leijona.
– Tämä on ajalta ennen Suomen itsenäistymistä. Laatan takana näkyy, että tässä on ollut jonkinnäköinen neulakiinnitys. Olisikohan tämä ollut kiinni hatussa tai takissa, Huppunen pohtii.
Vanhimmat Vakka-Suomen metallinetsijöiden tekemät löydöt ovat kivikaudelta. Suomen kivikausi oli noin 10 000–1 500 ennen ajanlaskun alkua. Vakka-Suomen metallinetsijät ovat tehneet löytöjä myös pronssikaudelta eli ajanjaksolta 1700–500 ennen ajanlaskun alkua.
– Tutkimme silmämääräisesti myös maaston pintaa. Hyvällä tuurilla saattaa silmään osua kiviesineitäkin. Metallinetsimellä olemme tehneet yksittäisiä esinelöytöjä pronssikaudelta, mutta ne ovat hyvin harvinaisia, Tammelin kertoo.
Mutta nyt miehillä on jo kiire. Tämä pellon osa on käyty parissa tunnissa läpi ja jo seuraava kiinnostava kohde odottaa.
– Tämä harrastus ei tekemällä lopu, koska aina uudet menneisyyden löydöt odottavat jossakin pinnan alla, he toteavat ja nousevat autoon.
Metallinetsinnän luvat ja oikeudet
Etsijän on etukäteen tarkistettava alueen tiedossa olevat muinaisjäännökset ja muut kulttuuriperintökohteet.
Tiedot löytyvät Metsähallituksen sivuilta tai muinaisjäännösrekisteristä.
Harrastukseen liittyvät jokamiehenoikeudet, muinaismuistolaki, luonnonsuojelulaki ja löytötavaralaki.
Ihmisjäännöksiä ei saa kaivaa, koska se rikkoo hautarauhaa.
Maata ei saa kaivaa ilman maanomistajan lupaa.
Muinaismuistoalueella ei saa kaivaa.
Vanhat löydöt on ilmoitettava Museovirastoon tai maakuntamuseoon.
Löytöpaikan koordinaatit on merkittävä, paikka on kuvattava ja se on peitettävä.
Alle 100-vuotias esine, jonka omistajaa ei tunneta, on löytötavara.
Puolustusvoimille kuulunut omaisuus on ilmoitettava sotilasviranomaisille.
Lähteet: Museovirasto, Metsähallitus
Juttu on julkaistu Uudenkaupungin Sanomien ja Laitilan Sanomien yhteisessä Kesäjussi-lehdessä 30. toukokuuta. Kesäjussiin pääset tutustumaan tästä.
