Jokaisella uusikaupunkilaisella taitaa olla muistissa omakohtaisia kokemuksia kaupungin perinteisestä kesätapahtuma Merefesteiltä. Ensimmäiset kesäfestarit taidettiin järjestää yli 30 vuotta sitten, joten kaupungista löytyy reilu määrä niitä, jotka ovat kaikki merefestikesät kokeneet.
Sitten on nuorempi sukupolvi, joka on 2000- ja 2010-luvulla päässyt nauttimaan kesätunnelmasta festeillä. Tässä ajassa tapahtuma on ehtinyt muuttua muutamaan otteeseen. Markkinakojujen sijainnit ovat vaihdelleet, joskus on pääsymaksua pyydetty ja kolmipäiväisestä tapahtumasta on siirrytty yhteen päivään.
Vaikka muutoksia on tapahtunut, niin ei Merefestien luonne ole mihinkään hävinnyt. Se kuuluu uusikaupunkilaisten alkukesään.
Omat varhaisimmat muistot Merefesteiltä sijoittuvat 2000-luvun alkuun. Silloin vielä ”vanhanaikainen” rantakaistale Sorvakon sillalta Pakkahuoneelle oli täynnä markkinakojuja. Minulle Merefestit olivat aina enemmän markkinat kuin mikään muu. Eihän nuori lapsi edes ymmärtänyt mistään konserteista tai muista mitään.
Nuori lapsi oli kuitenkin kiinnostunut aina tivolivempeleistä. Ne ovat aina olleet osa Merefestejä ja on tainnut ihan oikea tivolikin olla joinakin vuosina Uuden-Möljän luona. Mutta omasta nuoruudestani muistan aina kirahviteemaisen pomppulinnan sekä taisi mukana olla jonkinlainen possujuna.
Pitkän aikaa muistan, kun lasten huvilaiteet sijoitettiin Rantakadulle Pohjoistullikadun ja Rauhankadun väliselle osuudelle. Nimenomaan pomppulinnat olivat minulle sellaisia, joihin halusin aina mennä. Luulenpa, että vanhempani saattoivat joka kerta vähän ärsyyntyäkin, kun jankkasin haluavani päästä pomppimaan. Ei huolta, kyllä minä ainakin muutaman kerran muistan pomppineeni niissä.
Hieman vanhempana, ehkä alakouluikäisenä, myyntikojuilla keskityin tutkimaan videopelikojuja, jos sieltä löytyisi jokin mielenkiintoinen peli. Hintalaput taisivat olla kuitenkin sen verran kalliita, että peliostokset jäivät vähiin. Kerran taisin ostaa jääkiekkopelin.
Toinen myyntiartikkeli, joka alkoi minua pikku hiljaa kiinnostaa, oli jalkapallopaidat. Yksiltä Merefesteiltä mukaan tarttui FC Barcelonan Ronaldinhon pelipaita. Pelipaidat ovat sittemminkin kiinnostaneet, tosin pääasiassa koripallopuolelta. Kuitenkaan nykyään markkinoilla myytävät pelipaidat eivät minulle kelpaa, koska ne eivät ole ”aitoja”. Mutta kukapa lapsi siitä välittäisi, onko pelipaita aito Adidaksen tai Niken paita. Kunhan selässä lukee Mbappe tai Neymar, niin sellainen päällä on kiva potkia palloa.
Tuoreimmassa muistissa on tietenkin viimevuotinen Merefesti. Sen muistan, että keli oli mitä mainioin. Ihmiset täyttivät keskustan tiet, Sorvakossa pelattiin padelia sekä katukorista ja rannan ravintoloiden terassit pursusivat asiakkaista.
Jokainen hakee Merefesteiltä erilaisia juttuja. Toiset markkinaostoksia, toiset urheilua, toiset moottoripyöräajelua tai terassilla istumista. Kaikki varmasti on sitä mieltä, että Merefesti kuuluu Uudenkaupungin kesään.
Toivotaan, että tulevana lauantaina syntyy jälleen uusia muistoja ja kokemuksia.
Eero Siivonen
toimittaja