Hiljainen luonto levittäytyy ympärille valkovuokkojen merenä. Linnut säestävät aamuisen kulkijan askeleita, jotka painuvat maahan lähes ääneti. Matalalla olevan auringon säteet siivilöityvät puiden lomitse luoden maisemaan pitkiä varjoja. Aamukaste on tiivistynyt aluskasvillisuuteen painavina pisaroina, ja ilmassa tuoksuu lähestyvä kesä.
– Kun tuolla aamuisin kävelee, näkee sellaista, mitä ihminen ei tavallisesti näe. Liikun metsällä sellaisina aikoina, että siellä on ihan hiljaista. Pyrin itsekin liikkumaan huomaamattomasti ja häiritsemättä. Silloin vastaan tulee erilaisia eläimiä ja tilanteita, ja niitä on mukava seurata. Ja sitten – ehkä – vastaan tulee myös sopiva kaurispukki, jonka voi ampua tai jättää ampumatta. Ehkä tämä kuvaa sitä, millainen olen metsästäjänä, taivassalolainen Aki Perälä kertoo.
Kesäkuun puoliväliin asti jatkuva kaurispukkijahti kiinnostaa Perälää sen haastavuuden vuoksi. Viime kevään pukkijahdin aikana Perälä ampui vain yhden laukauksen ja sai sillä yhden pukin.
– Pukkijahdissa on tärkeää valikoida metsästettävä eläin tarkkaan, jotta omalla toiminnalla ei aiheuteta paikalliselle kauriskannan dynamiikalle ongelmia.
Pukkijahdissa pyritään välttämään lauman valtapukkien ampumista. Jos valtapukki kaadetaan, lauma hajoaa ja reviiri voi tyhjentyä.
Perälä on erikoistunut houkuttelumetsästykseen ja pillittämiseen, joka on yksi houkuttelumetsästyksen muoto. Pillillä metsästäjä matkii ääntä, joka saa riistaeläimen kiinnostuksen heräämään ja houkuttelee sen esiin.
Ketut ja muut pienpedot kiinnostuvat hädässä olevan pienen eläimen huudosta. Toisilla riistaeläimillä kiinnostuksen voi herättää vastakkaisen sukupuolen kutsuhuuto tai vain lajitoverin ääni, joka saa eläimen tulemaan paikalle.
– Minulle houkuttelumetsästys on tapa tutustua luontoon ja lintu- ja eläinlajeihin. Opin, miten ne käyttäytyvät ja sen, mikä niille toimii ja mikä ei toimi. Minulle houkuttelumetsästyksessä on eniten kyse kiinnostuksesta soittimia eli pillejä, ääniä ja kaaveita eli kuvia kohtaan.
Perälä on Suomessa tullut tunnetuksi etenkin ketun pillittäjänä.
– Harrastin ketun pillittämistä niin paljon, että minulta paloi siihen into. Siitä on kohta 10 vuotta, ja vasta tänä keväänä innostus heräsi uudelleen. Kun tekee yhtä asiaa liikaa, siihen kyllästyy ja sitä pyrin välttämättämään.
Innostus houkuttelumetsästykseen heräsi lapsuudessa. Pohjanmaalla kasvanut Perälä tulee metsästäjäsuvusta, joten metsästys on ollut aina osa hänen elämäänsä.
– Metsästys ei ollut harrastus vaan leivänjatke. Opin tunnistamaan lintuja ja eläimiä hyvin pienestä pitäen.
Kun Perälä oli lapsi, hän piirsi teeren kuvan. Kuvista käytetään metsästyksessä myös nimitystä kaave.
– Aamulla isä kertoi, että kuvani vierestä oli lähtenyt teeri. En tiedä, oliko näin käynyt oikeasti, mutta siitä kiinnostukseni heräsi.
Yhdellä pillillä voi houkutella useampaakin eläintä, mutta kuten mitä tahansa instrumenttiä, pilliä pitää osata soittaa. Perälä kehottaa pilkkomaan opeteltavan asian osiin.
– Kun harjoittelen jonkun uuden puhallussarjan, opettelen äänet ensin erikseen ja sitten vasta harjoittelen niiden yhdistämistä.
Jos pillillä houkuttelu ei onnistu, ongelma ei välttämättä ole itse pillittämisessä vaan muussa toiminnassa.
– Jollain tavalla ihmisiltä unohtuu se, ettei eläin halua tulla ammutuksi. Eläimessä on sisäänrakennettu koneisto, joka pyrkii säästämään energiaa. Se säästää energiaa, jotta se elää huomiseen. Sen tarkoitus on myös lisääntyä. Ei eläin sitä erityisesti mieti, mutta se kuuluu siihen elämänkulkuun. Aistit auttavat suojaamaan eläintä ja ne aistit ovat aika pirun hyvät.
Esimerkiksi Perälä nostaa ketun, jolla on erinomainen näkö- ja näköaisti.
– Ja aivan lyömätön nenä eli hajuaisti. Lisäksi noin kymmenen vuotta sitten havaittiin, että ketulla ja todennäköisesti muillakin koiraeläimillä on myös magneettiaisti.
Kun vastassa on näin teräväaistinen riistaeläin, sen metsästäminen ei onnistu vain sillä, että vie jakkaran metsään ja alkaa pillittämään. Erinomaisten aistiensa ja hyvän suojavärityksensä lisäksi kettu on äärettömän hyvä oppimaan.
– Koska kettu on ovela vastus, jolla on ultimaattiset aistit, täytyy etsiä sen heikko kohta. Ongelma on, ettei sitä heikkoa kohtaa voi käyttää kuin kerran. Jos sen yhden kerran mokaa, kettu oppii ja silloin siitä tulee entistä vaikeampi vastustaja.
Tämän vuoksi Perälä opettelee tuntemaan ketut, joita hän pillittää.
– Seuraan sitä, miten eläin liikkuu alueella, jotta minä opin sen reitit ja aikataulut. Tällöin metsästyksestä tulee todella yksilöpyyntiä.
Vaikka Perälä puhuu houkuttelumetsästyksestä, kyse ei ole vain metsästämisestä. Esimerkiksi pillittämistä käyttävät apuna myös lintujen rengastajat. Houkuttelua voivat hyödyntää myös muut luonnosta kiinnostuneet.
– Jos haluaa nähdä jonkun eläimen, houkuttelun avulla voi saada sen näkösälle.
Vaikka houkuttelu on tapa metsästää, myös Perälälle kyse on enemmästä. Houkuttelumetsästys on tapa tutustua eläimiin ja luontoon ja olla osa sitä.
Metsästäjän tulee ymmärtää tuulen merkitys
Taivassalolaisen Aki Perälän mukaan iso osa metsästäjistä ei tunne riistalajeja riittävästi. Myös niiltä, jotka ohjaavat metsästykseen liittyvää päätöksentekoa, voi puuttua ymmärrys riistaeläimen elinpiiristä ja käyttäytymisestä. Perälä toivoisi, että niin metsästäjät kuin muutkin ihmisetkin ymmärtäisivät luonnonvaraisia lajeja syvällisemmin.
– Haluaisin nostaa metsästäjien koulutustasoa ja tietämystä tältä osin todella paljon.
Yksi asia, jonka merkitystä eläimille moni metsästäjä ei ymmärrä, on tuuli.
– Olipä kyse linnuista tai nisäkkäistä niin tuuli on erittäin suuri elementti kokonaisuudessa. Jos menee metsästämään pellolle peuraa, pitää asettua tietylle paikalle suhteessa tuuleen ja ottaa huomioon, mistä eläin todennäköisemmin tulee. Sama koskee lintuja.
Perälä ei usko metsästyksessä onneen. Kun riistaeläimen tuntee ja sitä tuntemusta osaa hyödyntää, kyse on enemmän metsästäjän taidosta kuin tuurista.
– Mielestäni metsästäjä voi taktisesti edetä siihen pisteeseen, että onnistutaan. Tuurin osuus metsästyksessä on todella pieni.
100 vuotta sitten metsästäjät hyödynsivät tuulta huomattavasti enemmän kuin nykyisin.
– Väitän, että silloin valtaosa metsästäjistä ymmärsi tuulen merkityksen, koska kyse on silloin ollut enemmästä kuin harrastuksesta.
Hanna Hyttinen
