Lahti oli saanut kesätyöpaikan Tukholmasta. Oli vuosi 1969.
– Pääsin Tukholman teknisen kaupungintalon kafeterian hoitajaksi.
Lahti sai heti perään työtarjouksen ja niin kesä vain venyi. Kun elämä alkoi asettua Ruotsiin, hän kävi siellä lukion ja lähti sitten opiskelemaan lapsuuden rakkauttaan, teatteria.
– Vasta jälkikäteen olen tajunnut, kuinka korkeatasoista Lokalahden nuorisoseuran näyttämötoiminta oli ollut. Meillä kävi ammattiohjaaja Turusta.
Lahti kiittelee myös opettajaansa, Sirpa Alkiota , joka näki tytössä kykyä ja pyysi häntä harjoittelemaan runoja.
– Rajuin kurssitus teatteriin oli kuitenkin, kun pääsin vuonna 1973 Tukholman kaupunginteatteriin ohjaaja Kalle Holmbergin tulkkiassistentiksi, kun hän ohjasi Kuningas Learia , hän hymähtää nyt muistoilleen istuessaan siinä talossa, josta lähti. Samassa talossa hän syntyi ja kasvoi, ja maailmalle lennähdettyäänkin kävi joka kesä.
Kolme vuotta sitten Eija-Irmeli Lahti palasi pitkältä kiertueeltaan, muutti puolisonsa kanssa Turun seudulle. Nyt on aikaa enemmän myös Luotolan talolle Lokalahdella.
Lahti asui kaikkiaan kymmenen vuotta Ruotsissa ja ehti tulla tunnetuksi. Hän sai kiinnityksen Totem-teatteriin Tukholmassa, veti suomenkielistä lastenohjelmia Ruotsin TV1:llä sekä perusti oman suomenkielisen teatteriryhmän, joka kiersi Ruotsia suomenkielisissä tapahtumissa.
– Minulle tarjottiin telkkarista sitten lasten toimituksesta paikkaa, mutta samaan aikaan sain tarjouksen näyttelijän paikasta Savonlinnan kaupunginteatterissa.
Lahti valitsi Suomen, koska näytteleminen suomen kielellä tuntui luontevammalta.
– Vaikka olen kaksikielinen, tunnepohja oli suomen kielessä, hän selittää.
Savonlinnan kaupunginteatterin jälkeen Lahti siirtyi Kotkan kaupunginteatteriin, jossa meni kaksi vuotta ja sitten neljäksi vuodeksi Porin teatteriin.
– Sitten minulle tarjottiin kiinnitystä Seinäjoen kaupunginteatteriin näyttelijäksi ja ohjaajaksi. Sinne sitten juurruin, kun aloin vapaa-ajallani kouluttaa ja ohjata teatteriryhmiä. Olin Seinäjoella kaikkiaan lähes 30 vuotta.
Lahti työskenteli vuoden Seinäjoen kaupunginteatterissa vt. tuotantojohtajanakin ja hänelle tarjottiin Seinäjoen kaupunginteatterista ohjaajan paikkaa, mutta hän kieltäytyi.
– Näyttelijän ja ohjaajan työt ruokkivat toisiaan. On ollut valtava etuoikeus, että olen saanut tehdä molempia, ja vielä ohjata harrastajaryhmiä.
Neljä vuotta hän työskenteli myös läänintaiteilijana. Se oli hyvä kokemus. Hän pääsi kiertämään esimerkiksi päiväkoteja, ja tekemään töitä lasten kanssa.
– Jo silloin huomasin, miten tämä Suomen systeemi on viallinen. Päiväkodeissa oli hyvin koulutettua henkilökuntaa, mutta lapsiryhmät olivat liian suuria.
– Miksi 14-vuotias puukottaa? On selvää, että hän kokee turvattomuutta ja osattomuutta. Kun häntä ei muuten huomata, teko päätyy johonkin näin rajuun. Miksi häntä ei ole huomattu aiemmin, Lahti kysyy.
Hänen syyttävä katseensa kohdistuu poliitikkoihin. On säästetty vääristä kohteista.
Hänellä ei ole itsellä lapsia, mutta hän on vuosien mittaan tehnyt paljon töitä lasten kanssa.
– Kun olen ohjannut lasten teatteria, on tuntunut hurjalta, kun 12-vuotias tulee sanomaan, ettei häntä ole koskaan aiemmin kehuttu mistään.
He ovat kokeneet itsensä ulkopuoliseksi ja turhaksi. Joku on miettinyt jo elämänsä päättämistäkin. Sitten yhtäkkiä harrastajaryhmässä saakin hyvää palautetta ja elämä alkaa kantaa.
Hän teki Pohjanmaalla koulukiusaamisen vastaista työtä.
– Kun kiersin kouluja, opin nopeasti huomaamaan opettajanhuoneen kynnyksellä, minkälainen ilmapiiri koulussa on. Jos pidetään vain palavereja ja päätetään, eikä kuunnella aidosti lapsia ja nuoria, kouluilmapiiri ei voi olla hyvä.
Hänestä jokaisen kasvattajan ja päättäjän pitäisi lukea Iida Rauman kirja Hävitys.
– Se on kovaa luettavaa, mutta teoksen sanoma on äärimmäisen tärkeä.
– Meihin ihmisiin on sisäänrakennettu sellainen ylemmyyden tunto, mikä perustuu varmaan heikkoon itsetuntoon. Kuinka paljon helpompaa elämä olisi, kun vain olisimme sellaisia kuin olemme, hän sanoo.
Lahti toivoo, että kulttuuri antaa yleisölle voimaa.
– Että kulttuuri auttaisi ihmisiä ymmärtämään itseään ja pääsemään jostain, mikä estää kunnollisen elämän.
Hänen mielestään suomalaisissa elää syvällä mitätöityminen. Se näkyy sisäänpäinkääntyneisyytenä ja suorastaan pelokkuutena.
– Ruotsalaiset ovat erilaisia. Kun teimme Seinäjoella ruotsalaista näytelmää Kaiket päivät, kaiket yöt, ohjaaja sanoi, että tässä pitäisi olla sellaista ruotsalaista kepeyttä. Kollegat olivat ihmeissään, että mitä se on. Minä ymmärsin heti, kun olin sen kepeyden keskellä elänyt.
– Ruotsissa kepeys näkyy kaikessa. Ehkä se johtuu siitä, että Ruotsi on iän kaiken ollut yhteydessä Eurooppaan.
Lahti arvelee, että suomalaisten kansanluonteeseen vaikuttaa maamme sijainti ja Venäjän läheisyys.
Yksi järeimmistä esityksistä, joissa hän on näyttellyt, oli Sofi Oksasen Puhdistus Seinäjoen kaupunginteatterissa.
– Näyttelin vanhaa Aliidea. Vanha Aliide tekee väkivaltaa muun muassa sisarelleen. Rooli oli hyvin ristiriitainen ja Heini Räsäsen ohjaus onnistui todella hyvin. Näytelmä avasi todella kanavia.
Myös yleisö koki puhdistuksen, katarsiksen, kuten Lahti sitä kuvailee.
Roolityö voi mennä myös näyttelijän ihon alle.
– Kultalampi on näytelmä pariskunnasta, jossa mies sairastuu muistisairauteen. Vastanäyttelijänäni oli rakas edesmennyt työkaverini Matti Suokonautio . Joskus näyttelijöiden välille syntyy niin hyvä yhteys, että suorastaan itkettää, hän kuvailee.
Toisinaan kontakti yleisöön on käsittämättömän läheinen.
– Viimeiset kiusaukset -näytelmää kävi katsomassa sen aiheen takia uskovaisia ihmisiä. Näytöksessä tunsi, miten se sai aikaan kokemuksen, joka oli yleisölle ensikertainen. Monella heistä oli ollut käsitys, ettei teatteri ole heitä varten. Kun esitys päättyi, yleisö nousi pystyyn ja lauloi virren. Se oli häkellyttävä hetki, kun 400 ihmistä veisaa virttä edessäsi.
Lahti myöntää, että se oli niitä hetkiä, kun hänellä nousi kyyneleet silmiin. Hän sanoo, että näyttelijän ei pidä pyrkiä omiin kyyneliin, vaan saada yleisö liikuttumaan.
– Yleisön pitää saada kokemus.
Koska ihmiset tarvitsevat kulttuuria, Eija-Irmeli Lahti ei aio jäädä eläkkeelle. Tänä keväänä hän on ohjannut Paimion kesäteatteriin Viulunsoittaja katolla , joka saa ensi-iltansa 16.6.
– Ensi vuodeksi on sovittu muutamia ohjauksia sekä Turun seudulla että Pohjanmaalla. Minulla on yhä palo tehdä teatteria ja aion tehdä näitä hommia niin kauan kuin pysyn terveenä, hän sanoo.
Eija-Irmeli Lahti
syntyi Lokalahdella, Luotolan talossa 1951
tehnyt noin sata roolia ja yli 200 ohjausta
työskennellyt Savonlinnan, Kotkan, Porin ja Seinäjoen kaupunginteattereissa
nuorena tehnyt tv-töitä Ruotsin televisiossa, muun muassa lastenohjelmia
