Älykkyys kuluu ihmisen ominaisuuksiin eli hänen saamiinsa hengenlahjoihin. Kaikki yhteiskunnassa toimivat tarvitsevat älyä siitä riippumatta, mikä heidän asemansa onkaan. Etenkin kaupallisessa mielessä tekoälyn suhteen on herännyt kysymys säilyykö absoluuttinen etu ihmisälyn käyttöön (absolute advantage)? Eli pystymmekö tuottamaan vähemmillä panoksilla kuin ne, jotka käyttävät tekoälyä.
Tekoäly siis liittyy tietojen käsittelyyn ja joillakin tahoilla on herännyt pelko siitä, että tekoälyllä varustettu tietokoneohjelma korruptoituu. Tai pahimmassa tapauksessa ohjelmoidaankin niin hataraksi että se on korruptiota.
Tieto on valtaa ja siksi pelko on aiheellinen. Mutta kenties tekoälyn käytön varjopuolia onnistutaan välttämään, jos vain niihin ajoissa varaudutaan. Luova ajattelu on ihmisen etu ja tekoälykin perustuu ihmisen luovaan ajatteluun ohjelmoinnissa, ohjelman valinnassa ja valvonnassa. Historiallinen tuottamusvastuun sääntö pätee tässäkin. Culpa in eligendo vel stuendo vel custodiendo vie käräjätupaan niin kuin ennenkin.
Yksityiskohtien sijaan pelottavinta on kuitenkin laajuusongelma. Suuret kansainväliset toimijat ovat jättiläisiä ja ne ovat jo onnistuneet haalimaan itselleen kaiken tiedon ihan huomaamattamme. Ajatelkaapa sitä, että nämä ryhtyisivät puuttumaan yksilön asioihin samalla tavalla kuin Suomen päättäjät nyt pureutuvat ja ovat aina olleet halukkaita puutumaan yksilön talouteen ja muuhun yksityiselämään.
Tai etenkin sitä, että yhteiskuntamme ottaa toiminnassaan käyttöön tekoälyä käyttäviä ohjelmia. Kyllä siinä äkkiä viedään ihmisyyden rippeetkin poliittisella ohjauksella.
Reino Alho