Tulipa mieleen, miten kerran olin ufoa etsimässä. 1980-luvulla helmikuussa kävi aamuvuoroon tullut vartiomies-lämmittäjä puheillani ja kertoi pimeässä nähneensä tunnistamattoman laitteen lentäneen lähellä Tutkimuskeskusta.
Reitti näytti suuntautuneen Ylöjärven Lakialasta Kuruun päin. Kun mitään erikoista kiirettä ei ollut ja toisaalta asia kiinnosti Tutkimuskeskuksenkin kannalta, päätimme silloisen komentotoimiston päällikön kanssa selvittää juttua. Havainnon tehnyt lämmittäjä, kolmekymppinen ja tervejärkinen mies näytti, mistä ufo oli tullut ja minne päin se oli hiljalleen lentänyt.
Ajelimme kapteenin kanssa hiljalleen Ylöjärveltä Kuruun päin, minä koetin tähystellä tien vierustoja ja peltoja. Poikkesimme kerran lupaavalla paikalla metsäänkin, muttei siellä mitään ollut, peuran jälkiä vain.
Takaisin tullessamme pysähdyimme erään maatalon kohdalla, jonka isäntä kysyi: mitäs ne upseerit oikein etsii? Kun kerroimme olevamme ufon perässä hän kertoi, että tuollahan se on meidän suulissa. Meni kyllä hämmästyksen sormi ihmetyksen suuhun.
Suulissa oli n. 70 cm:n mittainen, muovipussin paksuinen, halkaisijaltaan 10-senttinen putki, jonka yläpää oli laitettu solmuun ja alapäässä olevaan rautalankakehikkoon oli kiinnitetty trasselitukko, jossa näkyi vielä palamisen jälkiä.
Isäntä oli aamutoimissaan nähnyt, miten vielä heikosti palava rakennelma oli lentänyt päin suulin ovea. Hän oli nopeasti sammuttanut tulen ja laittanut esineen talteen. Hän kyllä arvasi mistä oli kysymys.
Ilmaan noustakseen putkilo tarvitsi lämmintä ilmaa niin kuin kuumailmapallo ja palava trasselituppo toimi hyvin. Veimme hökötyksen työpaikalle Tutkimuskeskukseen, jossa selvisi isännän arvelun osuneen oikeaan.
Teimme pienen jutun Aamulehteen ja yleisöpalautteen perusteella selvisi, että fiksut pojanviikarit olevat sen lähettäneen ilmaan Näsijärven itärannalta. Yli 20 km laite pysyi ilmassa.
Kauko Kettunen