Veera Ruti ei ole lähtöisin erityisen uskonnollisesta perheestä, mutta eri kokemusten jälkeen hänestä tuntui luontevalta opiskella teologiaa ja valmistua pastoriksi.
– Uskon rukouksen voimaan ja esimerkiksi iltarukous on tärkeä rutiini minulle. Se on päiväkirjanomainen tapa käydä läpi päivän tapahtumia. Uskonto on minulle hyvin henkilökohtainen asia ja olen opintojeni aikana opetellut erikseen puhumaan siitä, Ruti kuvailee.
Ruti aloitti toukokuun puolivälissä Uudenkaupungin seurakunnan uutena seurakuntapastorina. Hänen tehtäviinsä kuuluvat nuoriso- ja rippikoulutyö sekä niiden kehittäminen.
– Tunsin itseni odotetuksi ja tervetulleeksi uuteen työyhteisöön. Minulla oli valmis nuorisotiimi, johon pääsin sujahtamaan mukaan. Kesä täyttyy rippikouluista, joihin nuoret osallistuvat aina innolla, mutta syksyn tullen minulle paljastuu se, kuinka paljon nuoret täällä käyvät kirkon tapahtumissa.
Ruti oli aiemmin käynyt muutaman kerran Uudessakaupungissa, mutta kaupunki tai sen asukkaat eivät ole hänelle ennalta kovin tuttuja. Tosin hän kertoo hauskan sattuman: Uudenkaupungin seurakunnan vastaava nuorisotyönohjaaja Paula Pöntinen on ollut Rutin kanssa samalla rippileirillä.
– Hän oli leirillä kesätöissä ja minä olin isosena. Tajusin Paulan täällä nähtyäni, että tunnemme jostain, Ruti nauraa.
27-vuotias Ruti asuu Vehmaalla ja hänen puolisonsa on Mynämäen seurakunnan pappi. Vapaa-ajallaan he esimerkiksi vaeltavat 2-vuotiaan Isla-koiransa kanssa. Ruti ja hänen miehensä tapasivat teologian opinnoissa Itä-Suomen yliopistossa.
– Olen kotoisin Lohjalta ja siellä myös kävin lukioni ja lähdin vaihto-opiskeluun Australiaan. Vaihto-oppilasaikani on vaikuttanut elämääni monella tavalla.
Australiassa hän tutustui maan alkuperäiskansojen eli aborginaalien uskontoon ja unimaailmaan. Hän kävi isäntäperheensä mukana myös baptistikirkon nuortentapahtumissa ja raamattupiirissä. Vuoden aikana hän asui neljässä eri perheessä ja kolme kuukautta kerrallaan.
– Päädyin tutustumaan myös Hillsong-yhteisön tapahtumiin, joissa nuorille julistettiin Jumalan sanaa rock-konserttien keinoin. Australiassa vietetyn vuoden aikana huomasin, että uskontoa voi toteuttaa monella eri tavalla. Tutustuttuani kaikkeen uuteen huomasin, että aloin kaivata suomalaisen messun rauhaa.
Ruti palasi Lohjalle ja viimeisen lukiovuotensa aikana hänet valittiin Lohjan seurakunnan kirkkoneuvostoon ja -valtuustoon, mutta hän jätti luottamustoimensa, kun hänelle tarjottiin lähetyssihteerin sijaisuutta.
– Hain yliopistoon opiskelemaan opettajaksi, puheterapeutiksi ja teologiksi. Kaikki olivat minulle yhtä tärkeitä vaihtoehtoja, mutta pääsin lukemaan teologiaa ja nyt minusta tuntuu, että niin sen pitikin mennä. Luin kylkeen myös kasvatustieteitä ja uskonnon ja terveystiedon aineopettajan pätevyydet.
Opiskeluidensa aikana hän teki harjoittelun sairaalasielunhoidon puolella ja se osoittautui täysin hänen jutukseen. Tosin hän kokee, ettei ole vielä valmis tekemään sitä työkseen, vaan nyt hän haluaa olla seurakuntapastori.
– Olin sielunhoitotyössä sairaalan oikeuspsykiatrisella osastolla ja en edes tiennyt aluksi tarkkaan, mihin olin tutustumassa. Lopulta kokemus oli käsittämättömän hyvä ja silmiä avaava. Vaikka olisimme tehneet mitä ja ympärillämme olisi tapahtunut kamaluuksia, niin olemme lopulta sydämessämme kaikki samanlaisia.
Valmistumisensa jälkeen Ruti toimi vuoden Helsingin Malmin seurakuntapastorina ja siellä hänet vihittiin papiksi.
– Helsingissä tein töitä nuorten aikuisten kanssa ja nyt jatkan töitä nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Uudessakaupungissa tehdään hyvää työtä nuorten osalta ja toiminta on monin tavoin virkeää.
Ruti kokee, että yhtenä papin tehtävistä on reagoida yhteiskunnan muutoksiin. Hänelle tärkeintä pappina on kulkea ihmisen vierellä auttaen, tukien ja vaikuttaen.
– Vähintä, mitä toisen puolesta voi tehdä, on rukoileminen. Sen avulla on mahdollista tuoda pieni toivonkipinä synkimpäänkin hetkeen ja pappina voin olla läsnä ihmisten arjessa. Voin kulkea toisen vierellä, mutta emme me pysty ihmeisiin, hän summaa.
Hän on sitä mieltä, että kirkon ja seurakuntien olisi hyvä muuttua yhteiskunnan mukana. Hän toivoisi, että kirkko voisi ottaa aiempaa isompaa roolia nuorten elämässä.
– Toki olemme mukana nuorten arjessa monin tavoin ja näymme esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, mutta kirkon pitäisi modernisoitua ja tulla lähemmäs ihmisten elämää ja arkea, hän muotoilee.