Lauantaisen JazzKukon, Suomen svengaavimman festivaalin, pääkonsertti saatiin pitää Laitilan Kirkkopuistossa aurinkoisessa säässä.
Ja saatiinhan illan lopuksi sitten ne bileetkin aikaiseksi, kun iso Ladies First Big Band solistiensa Osmo Ikosen ja Heini Ikosen kanssa tööttäsi tulemaan ja väki innostui lyömään tahtia, laittamaan lannetta peliin sekä laulamaan mukana.
Joku katsojista jutusteli jo aiemmin, että nyt pitää olla Osmo Ikoselle vähän kateellinen, kun lavalla on pelkkiä naisia ympärillä.
Pakko oli artistilta kysyä, että ollaanko siellä nyt sitten kukkona tunkiolla vai kovassa kurissa ja nuhteessa?
– Katsotaan. Ehkä jotain siltä väliltä, Ikonen vastasi.
Tarkkaavaisimmat kylläkin saattoivat huomata, että ei Osmo Ikonen ihan yksin ollut naislauman keskellä, sillä big bandin basisti, kitaristi, rumpali ja yksi trumpetisti olivat myös miehiä. Mutta muut puhaltajat ja kosketinsoittaja pitivät siitä huolen, että akkavalta oli voimissaan.
Osmo Ikonen lupasi konserttiväelle, että kyllä sitä laitetaan jonkinlaiset bileet pystyyn. Ja näinhän siinä sitten kävikin.
– Niin minä kuin Heinikin laitamme porukan tanssimaan.
JazzKukossa ei Osmo Ikonen ollut ennen esiintynyt, mutta Laitilassa on käyty jonkun kokoonpanon kanssa kyllä joskus esiintymässä.
– Tämä on nasta mesta, josta saa hyvää bisseä!
Tämän kesän Ikonen on kiertänyt oman bändinsä kanssa.
– Perjantaina oltiin Pihtiputaalla ja sieltä tulin tänne. Muutamat festarit on ohjelmassa vielä Laitilan jälkeenkin, Ikonen jutteli.
– Syksyllä teen ihan yksin soolokeikkoja, kun kierrän Lapin kirkkoja. Se on ihan erilaista, kun pääsee fiilistelemään. Joulun alla teemme taas Lenni-Kalle Taipaleen kanssa Joulurieha -kiertuetta. Sen jälkeen pitäisi varmaan aloitella äänittämään uutta levyä, valotti Ikonen tulevaa.
Vaikka konserttiyleisö alkuun näkyi viihtyvän alkuun kauempana ”omissa leireissään”, niin Juhaksi esittäytynyt musiikkidiggari Kalannin suunnilta viihtyi lähellä lavaa.
– Pidän kaikenlaisesta musiikista. Rock ja blues ovat kaikkein lähinnä sydäntä, mutta kaikki muukin menee. No, humppa ei mene! Vaikka olen eläkeläinen, olen mieleltäni nuori. Kiertelen keikoilla ympäri Suomea, Juha jutteli.
Hän jakoi kovasti myös kiitosta JazzKukon järjestäjille ja lukuisille vapaaehtoisille.
– Mahtavatko laitilaiset tietääkään, kuinka paljon tämä järjestäminen vaatii työtä? Tämä on kyllä hieno asia Laitilalle. Toivottavasti tätä osataan arvostaa.
Juha myös iihmetteli, miksi ei väki tule lähemmäs lavaa esityksistä nauttimaan.
– Saataisiin kunnon meininki aikaiseksi. Soittajatkin varmasti tykkäisivät, kun porukka olisi lähempänä ja aikaan saataisiin kunnon vuorovaikutusta.
Juha kertoi ehdottaneensa, että lankkupenkkejä voisi tuoda riviin lähemmäs lavaa, niin ehkä niihin sitten joku uskaltaisi istuakin.
– Voisi siihen silti jättää tilaa tanssijoillekin, Juha tuumaili.
Lopulta Juha sai järjestyksenvalvojalta luvan yhden penkin siirtämiseksi lavan eteen. Ja tulihan siihen pian muitakin istumaan.
Ari Anteroinen
