Vohdensaaren Saliniemessä, Jäämerenpuhdin perukalla on pieni punainen mökki. Se on jo neljännesvuosisadan ajan ollut Erja Laineen tosiasiallinen koti, vaikka virallinen osoite onkin ollut muualla. Erjan äidin 1980-luvun alussa hankkima mökki ja sen ympärillä levittäytyvä hehtaarin suuruinen tontti ovat kokeneet Erjan käsissä melkoisen muodonmuutoksen.
– Kun mökki siirtyi minulle 25 vuotta sitten, tästä kuistilta ei nähnyt merestä kuin pienen vilauksen. Raivasin alueen, kaadoin puut ja kaivoin kannot ylös, Laine kertoo.
Ahkeruus ja luovuus ovat vuosien saatossa saaneet aikaan laajan, hoidetun pihapiirin. Siisti nurmikko ympäröi värikkäitä pensas- ja perennaryhmiä, kesäkukat hehkuvat mökin seinustoilla ja risuista tai betonista tehdyt taideteokset ilahduttavat katsojaa. Pihassa on Erjan omien kädentuotteiden, kuten pöllön ja liskojen, lisäksi myös Kai Hyvärisen puusta veistettyjä eläinhahmoja.
Erja Laine on eläkkeellä mainos- ja markkinointialan työstä. Hän herää mökillään seitsemän maissa, ottaa aamukahvin ulos ja on jo kohta nyppimässä kuihtuneita kukkia ruukuista.
– Parhaat päivät ovat niitä, jolloin huomaa iltamyöhällä vielä kyykkivänsä kukkapenkin reunassa ja tajuaa, ettei ole muistanut edes syödä koko päivänä, Erja nauraa.
Moottorisaha, jiirisaha sekä klapikone ovat toimeliaan emännän tärkeimmät työkalut. Kaikki, mikä voidaan, tehdään itse ja siihen kuuluu esimerkiksi kymmeniä metrejä pitkän mökkitien lumenluonti talvella.
– Saisin kyllä apua lumen auraamiseen, mutta olen kieltänyt. Lumityöt käyvät kuntosalista! Tykkään myös nurmikonleikkuusta. Kerran mittasin, että kun leikkasin kaikki nurmikot, tulin samalla ottaneeksi 4700 askelta. Joissain raskaissa töissä voimat tulevat tietysti vastaan, mutta silloin olen aina saanut apua naapureilta. Minulla on aivan ihanat naapurit!
Noin 50 neliön päämökin lisäksi tontilla on pienempi mökki, jossa on tilaa Laineen aikuisille lapsille ja heidän perheilleen. Myös ystäviä käy usein ja silloin saatetaan valmistella käyttökuntoon ”maailmanparannuskattila”, mökkiterassilla seisova palju. Itselleen Erja ei viitsi sitä laittaa, hän pulahtaa mieluummin laiturilta mereen. Uimakausi alkaa heti, kun jäiden sekaan mahtuu ja kestää pitkälle alkutalveen.
Mökillä luonto on lähellä joka tavalla. Peurat ovat syöneet monet istutukset ja vesilintujen määrä on huomattavasti vähentynyt, kun mäyrät ja supikoirat hävittävät niiden pesiä. Luonnon kanssa on silti elettävä sopuisasti.
– En käytä täällä mitään myrkkyjä ja lannoitan pääasiassa naapurilta saadulla hevosenlannalla. Rikkaruohojen hävittämiseen käy kiehuva vesi ja karkea suola: suolaa voi ripotella vaikka teille ja poluille, joille ei halua mitään kasvamaan.
Tontilla kukoistavista kasveista Erjan suosikki on huumaavasti tuoksuva valkolehdokki. Häntä viehättävät myös harjaneilikat, jotka aloittavat kukinnan valkoisina ja muuttuvat myöhemmin punaiseksi. Pensasryhmissä on muun muassa keijuangervoa ja seppelvarpua.
Aktiivinen mökin emäntä on mukana myös Vohdensaaren kyläyhdistyksessä ja on parhaillaan sen puheenjohtaja. Lisäksi hän kokoaa kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän seuran tiedotuslehden.
– Kyläyhdistyksessä järjestämme muun muassa kaikille yhteisiä kahvihetkiä, ne on koettu tosi tärkeiksi. Yhdistyksen nimissä toteutetaan myös kylätien varressa näkyvät erilaiset hahmot, joista olemme saaneet paljon palautetta. Parhaillaan tien varressa on Anne Kuusiston luomus ja minä teen seuraavan jouluksi. Luulen, että siitä tulee aika hauska!
