Työnäytöksessä keitettiin tällä kertaa punamultamaalia ja tehtiin köyttä. Vanhoja autoja sai ihastella ja kisata saappaan tarkkuusheittokisassa. Myynnissä oli monenlaisia paikallisia tuotteita ja yhdistyksen omilta myyntipisteiltä löytyi niin täyttävää lohisoppaa kuin kevyempää kahvia ja pannaria arvoista ja bingolapuista puhumattakaan. Musiikkipuolesta vastasi laitilalainen Sauli Soini.
Kotiseutuyhdistys on pitkään muistanut vuosittain koulunsa päättäneitä pyhämaalaisia, ensin muistettiin ylioppilaita, mutta viime vuosina muistamista on laajennettu kaikkiin ensimmäisen tutkintonsa suorittaneisiin. Aiemmin muistamistilaisuus on ollut oma tapahtumansa, mutta nyt ensimmäistä kertaa se yhdistettiin Pyhämaa-päivän ohjelmistoon.
– Kun kauan kauan sitten olin teidän ikäinen, niin ajattelin, että täällä Pyhämaassa ei ole nuorille yhtään mitään. Nykyään on eri tarjonta ja täältä löytyy paljon aktiviteetteja. Toivon, että sydämenne on aina Pyhämassa, kannusti juontaja Mirkka Ali-Laurila.
– Lähdette nyt ehkä muualle opiskelemaan, niin siinä vaiheessa kun on aika astua työelämään ja perustaa perhe, pitäkääe mielessä mitä kaikkea hienoa täällä Pyhämaassa on. Esimerkiksi mainio kyläkoulu ja kun kylä kasvattaa lapset, ei tarvitse niin paljon itse kasvattaa.
Nuorten lisäksi kotiseutuyhdistys huomioi myös hyvän yhteistyökumppanin eli eläkkeelle jääneen kappalaisen Juhani Kapiaisen . Hän sai muistoksi yhdistyksen lippalakin ja t-paidan.
– Olen ollut täällä pappina vähän yli 22 vuotta ja se on pitkä aika, kolmasosa elämästäni. Se on ollut tärkeää ja merkityksellistä aikaa, Kapiainen totesi.
Pyhämaassa on paikkakunnan kokoon nähden paljon yhdistyksiä joiden kanssa seurakunta on tehnyt yhteistyötä. Kun voimat yhdistetään, niin silloin myös syntyy jotakin, hän sanoi.
– Yhteisöllisyys on meillä seurakunnassa iso sana. Täällä Pyhämaassa ei tarvitse yhteisöllisyyttä keksiä tai yrittää synnyttää, se on täällä olemassa olevana jo nyt. Vaalikaa tätä yhteisöllisyyttä ja tehkää asioita yhdessä.
Kapiainen tunnetaan Pyhämaassa liikuntaharrastuksestaan, aikanaan hän juoksi 25 kilometrin lenkkejä.
– Nyt on ikää tullut, mutta eiköhän se 15 vielä mene, hän totesi ja sai voimakkaat aplodit.
Pyhämaassa on valmisteltu Käsityöt kertovat Pyhämaasta -nimistä kokonaisuutta, johon liittyy Laihosen pihamaan puihin ripustetut käsin tehdyt omenat. Niitä on 500 kappaletta.
– Kaikenkaikkiaan töitä on saatu noin kahdeltakymmeneltä tekijältä, lisäksi mukana on ollut paljon avustajia ja töitä näyttelyn eteen on tehty satoja tunteja. Näyttelyn tekeminen on yhdistänyt pyhämaalaisia, kertoi yhdistyksen puheenjohtaja Petteri Pitkämäki.
Yksi näyttelyn työ on isokokoinen Kylätaulu ja sen ovat valmistanut Pyhämaan koulun oppilaat. Taulun lisäksi oppilaat kirjoittivat mielestään parhaasta Pyhämaan paikasta.
Oosa Sjöblom ja Iida Kivistö lukivat oppilaiden tekstejä. Oma koti mainittiin tietenkin monessa tekstissä, mutta myös muilla Pyhämaan tunnetuilla paikoilla ja rauhallisellä luonnolla olivat omat kannattajansa.
Näyttely avataan virallisesti ensi viikonloppuna Luodolla tuulee -tapahtumassa Telakanrannassa, jossa käsityöt ja oppilaiden taulu teksteineen ovat kokonaisuudessaan nähtävillä.
Punamultaa valmistettiin vanhan reseptin mukaan isossa tynnyrissä, jonka alla on tulipesä. Aluksi tynnyriin kaadettiin vettä, joka kiehautettiin. Sen jälkeen veteen lisättiin rautavihtrilliä. Ruis- tai vehnäjauhot sekoitettiin erikseen kymmeneen litraan vettä ja kaadettiinsen jälkeen kiehuvaan veteen samaan aikaan sekoittaen. Lopuksi lisättiin hienoja ruisjauhoja, sekoittiin taas ja annettiin lopuksi kiehua 2-3 tuntia.
Raaka-aineet 50 litran erään maksavat noin 50 euroa, mutta jonkin verran enemmän itse tekemiseen menee aikaa kuin suoraan kaupasta hakien. Koko iso tynnyrillinen meni helposti kaupaksi.
Samoin kaupaksi menivät kaikki tehdyt sisal-köydet. Kuten maali, niin köydetkin tehtiin aikanaan itse kotona ja Pyhämaassa varsinkin köysiä tarvittiin paljon, kun joka talosta käytiin kalassa.
– Köydenteossa käytetyn apuvälineen on rakentanut kalastaja Viljo Nurminen Kettelin kylästä, ikää sillä on varmaan yli sata vuotta, kertoi apumiehenä ollut Teijo Laihonen.
Rattaista ja ketjuista tehtyä vekotinta pyöritettiin käsipelillä kammesta ja samaan aikaan apumiehet varmistivat, että säikeet kiertyvät kunnolla. Lopuksi köysi päätettiin eli sidottiin säikeet kummastakin päästä tiukasta yhteen.
